lauantai 1. toukokuuta 2010

"Kuinka Proust voi muuttaa elämääsi"

Kuinka Marcel Proust voi muuttaa elämääni? Ollakseni tarkka (niin kuin Marcel aina oli), pelkästään Proustin pääteoksen yli 3500 sivun - Hämeenlinnan kaupungin näyttöluettelon mukaan tarkalleen ottaen 3721 sivua - lukemiseen luonnollisesti kuluu paljon aikaa. Lukeminen tietysti itsessään muuttaa elämääni (jos sellaiseen aion ryhtyä). En voi tehdä silloin mitään muuta, kun luen Proustin ”Kadonnutta aikaa etsimässä” (1968 – 2007). Tietysti voin vain selailla kirjat läpi, ja lukea tapahtumaselostukset jostain muualta kuten Wikipediasta. (Niin kuin olen tehnyt. Suppeimmillaan kirjojen lukeminen on niiden nimien lukemista ja kansien katselemista. Hieman pidemmälle pääsee kun lukee takakannetkin. Niin kuin kirjastonhoitajat tekevät. Luulisin.)

Marcel Proust on kuollut. Kuoli vuonna 1922 vain 51-vuotiaana. Vuoteen 1921 mennessä seitsemästä ”Kadonnutta aikaa etsimässä” – kirjasta oli julkaista neljä. Loput kolme kirjaa siten julkaistiin postuumisti Marcelin kuoleman jälkeen. Veli toimitti teokset kustantajalle. On sanomattakin selvää, mikäli kirjailija olisi ollut elossa, viimeiset teokset olisivat olleet erilaisia. Proust teki tunnetusti paljon muutoksia vedoksiin. Emme koskaan saa tietää millaiseksi Proust teoksensa halusi, ja tiesikö hän sitä itsekään. (Tätä kysymystä voisi pohtia seuraavat 20 vuotta, jos ei muuta niin lukupiireissä.)

Suurprojektiaan kirjailija alkoi toteuttaa vuonna 1906 ja 1. osa tuli valmiiksi seitsemän vuotta myöhemmin, jolloin Proust oli 35 -vuotias. Vuosisadan vaihteen jälkeen hän ei ollut tehnyt palkkatyötä vaan elänyt perheensä kustannuksella. Tarkalleen ottaen hän ei palkkatyötä tehdessäänkään ollut saanut palkkaa. Hänet palkattiin vuonna 1895 Mazarinen kirjastoon tutkinnon jälkeen kirjastonhoitajaksi. Kirjastosta hän sai kuitenkin potkut oltuaan jatkuvasti poissa ilmoittamatta. Proust sairasteli paljon ja hänellä oli paha astma, mitä kirjapöly pahensi, eikä työ ilmeisesti muutenkaan ollut kovin innostavaa.

Proust oli himolukija. Hän luki varsinkin päivälehtiä (Le Figaro) paljon ja tarkkaan sängyssä. Kaikki kuolinilmoitukset ja muut. Sängyssä hän alkoi lopulta valmistella myös suurteostaan. Sitä ennen hän ehti jo kirjoittaa yhden teoksen ja kääntää englannista kaksi heikolla englannin kielen taidollaan. Lisäksi Proust kirjoitti yleisönosastoon, myös esseitä ja kirjallisuusarvosteluita. Monia ”Kadonnutta aikaa etsimässä” – teoksen teemoja hän käsitteli jo lehtikirjoituksissaan. Lopulta hän oli valmis suururakkaansa. Kuuden vuoden makoilun jälkeen.

Marcel Proustilla oli aina vaikeuksia tekstiensä julkaisemisen kanssa, eikä ensimmäisen kirjan julkaiseminen sekään ollut mikään helppo tehtävä. Lopulta hän joutui maksamaan (tietysti perheen rahoista) ensimmäisen osan julkaisemisesta. Proustin onneksi kirjaa meni ainakin jonkin verran kaupaksi. Toisen osan kanssa Proust puuhaili seuraavat kuusi vuotta, minkä julkaisemisen kanssa hänellä ei enää ollut samoja ongelmia kuin ensimmäisen kanssa. Hänen ystävänsä Andre Gide auttoi asiassa. Hän oli töissä Gallimard-kustantamossa. Toisen osan julkaisemisen jälkeen Proust eli enää pari vuotta minä aikana julkaistiin kaksi seuraavaa osaa.

Proustin elämänkerta itsessään ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten lukija alkaa mieltää omaa elämäänsä. Varsinkaan jos lukija on tai on ollut pitkään (akateemisena) työttömänä mitä Proust ei kaikesta huolimatta koskaan ollut!

De Bottonin kirja “How Proust can change your life” (1997) antaa lisää vihjeitä, millä tavoin Proustia voi käyttää elämänsä muuttamiseen muilla tavoin kuin jotka ovat aivan ilmeisiä muutenkin. Kirjoittaja on ryhmitellut ’miten’-kysymykset seuraavasti:
- miten rakastaa elämää (juuri) tänään
- miten lukea itseämme (kirjojen avulla)
- miten käyttää aikaamme (paremmin)
- miten kärsiä onnistuneesti (niin kuin Proust)
- miten ilmaista tunteitamme (toisin kuin Proust – hän oli yliherkkä)
- miten olla hyvä ystävä (oliko Proustilla hyviä ystäviä, oliko Proust hyvä ystävä)
- miten aukaista silmämme (todellisuudelle)
- miten olla onnellinen rakkaudessa
- miten siirtää kaikki kirjat sivuun (myös ”Kadonnutta aikaa etsimässä”)

De Botton pohtii ensimmäisessä jaksossa vastausta ensimmäiseen ’miten’-kysymykseen. Proustilla oli vastaus tähänkin kysymykseen, minkä hän kirjoitti erään lehden yleisönosastossa käytyyn keskusteluun. Keskustelun teemana oli tarkalleen ottaen ”miten eläisit elämäsi viimeisen päivän”. Proust kuoli vain joitain viikkoja kirjoituksen jälkeen. Eikä hän toiminut oman ohjeensa mukaan. Ei ehtinyt.

Kirjasta saa vastaukset myös muihin kysymyksiin eli tapoihin käyttää (kuollutta) Proustia hyväkseen oman elämän muuttamisessa (paremmaksi?).

Proustin ystävät osasivat kirjojen sivuun siirtämisen taidon jo 1. osan julkaisemisen aikaan. Kun kirjailija kysyi heiltä, olivatko he lukeneet Marcelin heille toimittamaa kirjaa, vastaukset jakautuivat kahtia. Osa sanoi, ettei ollut ehtinyt lukea kirjaa. Osa kysyi, että mitä kirjaa. (Oletko kirjoittanut kirjan?) Ihailijoilleenkin Proust aiheutti päänvaivaa, sillä monetkaan eivät löytäneet kirjasta mitään juonta tai sanomaa. Ensimmäiset 17 sivua käsittelee unettomuutta. Kirjan kertoja liikkuu unen ja valveen rajamailla. Välillä nukahtaakin ja herätessään ihmettelee, missä hänen kirjansa on.

Vaikka Proust kärsi - tai luuli kärsivänsä – elämänsä aikana kymmenistä tappavista taudeista, hän piti kärsimyksiä välttämättöminä ajattelulle. Hän korosti esimerkiksi että ihminen tarvitsee unettomuutta, joka panee ajattelun liikkeelle ja alamme arvostaa nukkumista ja yöunta sen jälkeen, kun olemme viikkoja valvoneet. Kärsimys myös auttaa suhteuttamaan asioita toisiinsa ja ymmärtämään elämää paremmin.

Erityisen huolissaan Proust oli ylikunnioittavasta suhtautumisesta kirjailijoihin. Mikä tahansa lehtikirjoitus saattaa sisältää samoja aineksia kuin Shakespearen ”Hamlet”, Tolstoin ”Anna Karenina” tai Austenin ”Emma”. Itse asiassa hänestä on tärkeää, että lukija tekee jatkuvasti viittauksia mm. näihin klassikoihin, mistä ne saavat merkityksensä.

De Botton kertoo, miten Virginia Woolfilla oli vaikeuksia suhtautua vakavasti oman läpimurtoteoksensa ”Mrs Dalloway” (1925) tekemiseen luettuaan ”Kadonnutta aikaa etsimässä” – sarjan ensimmäiset osat. Woolfista Proustia ei voinut ylittää ja oman kirjan tekeminen tuntui jonkin aikaa turhalta.

Lähteitä:

de Botton, A. 1997. How Proust can change your life.

Kadonnutta aikaa etsimässä. Wikipedia. Haettu 1.5.2010. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kadonnutta_aikaa_etsim%C3%A4ss%C3%A4

Marcel Proust. Wikipedia. Haettu 1.5.2010.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marcel_Proust

Maurois, A. 2007. Marcel Proust. Elämänkerta. Ranskaksi v. 1984.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti