sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Ikuisesti kiistelty August Strindberg

Vuoden alusta pieniä naapurikuntia yhdistettiin Hämeenlinnaan, mikä merkitsi myös kirjastojen yhdistämistä. Entisistä kunnankirjastoista tuli lähikirjastoja. Kirjastoalan töitä alkoivat lähikirjastoissa tehdä palvelusihteerit. (Hurraa kirjastoammallinen työ.) Uusi Suur-Hämeenlinna yhdisti myös kirjastojen kokoelmat toisiinsa. Esimerkiksi Atos Wirtasen ”August Strindberg” (1962) elämänkertoja on tällä hetkellä Hämeenlinnan pääkirjastossa kaksi (2) kappaletta ja yksi (1) kappale Rengon lähikirjastossa. Yksi (1) poistetuista kappaleista on omassa kotikirjastossani, ostettuna euron hintaan. (Tietysti minun kannaltani hyvä asia, jos ja kun haluan kyseisen kirjan. Ja miksipä en haluaisi Pohjoismaiden yhden merkittävimmän kirjailijan elämänkertaa.)

August Strindbergiä eivät ainakaan Ylen TV-kanavat ole unohtaneet. Viime lauantaina 12.6.2010 FST5 esitti Alf Sjöbergin ohjaaman elokuvan ”Fröken Julie” (1951), suomeksi näytelmän nimi on ”Neiti Julie” (1988). ”Neiti Julie” on Strindbergin tunnetuin ja esitetyin näytelmä maailmalla. Edellisen kerran TV-elokuva esitettiin muutamia vuosia sitten.

Joulu- ja tapaninpäivänä vuonna 2009 TV1:ssä esitettiin Stig Larssonin ohjaama kaksiosainen TV-elokuva ”August” (2007), suomeksi ”Nuori Strindberg”. Elokuva alkaa aloittelevan kirjailijan haparoivista askelista kohti ensimmäistä läpimurtotyötä ”Mestari Olavia” (1872). Elokuva johtaa tietämättömän katsojan sikäli harhaan, että jo ennen tätä näytelmää Strindberg oli kirjoittanut useita näytelmiä, joista mm. ”Roomassa” (1870) sai ensi-iltansa Kuninkaallisessa teatterissa Tukholmassa. Tosin tekijä itse nähtyään esityksen häpesi näytelmäänsä, mutta se sai arvostelijoilta suotuisan vastaanoton. Toisin kävi Strindbergin ensimmäisen mestariteoksen ”Mestari Olavin”, jonka Kuninkaallinen teatteri hylkäsi toistuvasti, mikä nakersi nälkätaiteilijan itseluottamusta ja hän alkoi jopa epäillä kykyjään kirjailijana.

Ensimmäisen romaani ”Punainen huone” (1879), joka oli myös ensimmäinen ruotsalainen moderni romaani, raivasi tietä myös ”Mestari Olaville”, joka lopulta vuonna 1881 esitettiin Kuninkaallisessa teatterissa. Näytelmän aiheena oli Kustaa Vaasan läpiviemä uskonpuhdistus Ruotsi(-Suome)ssa. Vaikean alun jälkeen Strindberg sitten kirjoittikin puritaanisen ahkerasti yhteensä yli 60 näytelmää ja yli 30 muuta kirjallista teosta.

Elämänkertakirjoittaja Atos Wirtanen lukee ”Mestari Olavin” (1872) ohella ”Neiti Julien” (1888) Strindbergin nuoruuden mestariteoksiin. Eikä ”Neiti Julienkaan” tuottaminen Ruotsissa ollut yhtään ensimmäistä teosta helpompi temppu. Ennemmin päinvastoin. Näytelmä esitettiin mm. Tanskassa Kööpenhaminan Antoine – näyttämöllä (1889) ja Saksassa Freie Bühnen – näyttämöllä Berliinissä (1892) ennen kuin se saatiin ensimmäisen kerran näyttämölle vasta vuonna 1906 Ruotsissa.

Onkin mielenkiintoista pohtia, mikä näissä Strindbergin nuoruudenteoksissa oli sellaista, mikä sai ruotsalaiset karttelemaan niitä. Miksi muuten vapaamieliset ruotsalaiset eivät halunneet teoksia näyttämöilleen?

"MESTARI OLAVI"

Wirtasen mukaan Strindbergin esikuvina olivat mm. Shakespearen historialliset näytelmät ja Schillerin ”Rosvot”. Kun August nuorena 20-vuotiaana miehenä kiinnostui teatterista vuonna 1869, ei hän suinkaan suunnitellut alkavansa kirjoittaa näytelmiä. Hän halusi näyttelijäksi, ja nimenomaan Schillerin ”Rosvojen” päähenkilöksi Karl Mooriksi. Strindberg opettelikin ahkerasti yhden kesän vuorosanoja ja puhetaitoa, mutta ura näyttelijänä ei urennut. Häntä kehotettiin menemään ensin teatterikouluun. Sen sijaan August alkoi kirjoittaa näytelmää ”Roomassa” (1870). Samaan syssyyn hän kirjoitti kolme muutakin keskinkertaista näytelmää – ennen ”Mestari Olavia” (1872).

”Mestari Olavi” on aate- ja vallankumousromaani, jossa ovat hyviksensä ja pahiksensa. Kustaa Vaasa, joka ryöväsi katolisen kirkon, ei ole näytelmän pahis. Hän on se, joka toteutti vallankumouksen ja ajoi sisään uudet aatteet Ruotsi(-Suomessa) ja teki maasta eurooppalaista suurvaltaa. Vanhoilliset katolisen kirkon edustajat kuten Mestari Olavi olivat pahiksia, koska he vastustivat muutosta. Onkin selvää, että sisällöllisesti August Strindbergin näytelmässä ei ollut paljon sellaista, joka olisi ollut aatteellisesti kelvotonta Kuninkaallisen teatterin esitettäväksi. Näytelmän kirjoittaja vain oli väärä henkilö. Hän kirjoitti tuohon aikaan mm. teräviä teatteriarvosteluja, satiirisia lehtikirjoituksia ja oli monessa asiassa aikansa radikaali.

"NEITI JULIE"

”Neiti Julien” kohdalla tilanne oli toisenlainen, jopa päinvastainen. August Strindberg oli jo maailmalla arvostettu kirjailija erityisesti ensimmäisen romaaninsa ”Punainen huone” (1879) ansiosta. Ongelman ruotsalaisille tuotti tällä kertaa näytelmän sisältö. Tässä vaiheessa Strindberg toki oli ateisti, sosialisti ja sosiodarwinismin kannattaja, mutta porvaristossa ja yläluokassa uskonnon kyseenalaistaminen (mm. Nietzsche, Schopenhauer) ja erilaiset darwinismin muodot (Haeckel, Spencer) olivat tuohon aikaan tavallisia. Myös juutalaisvastaisuus.

”Neiti Juliessa” pahinta on sen vahva eroottisuus sekä suhde miespalvelijan ja yläluokkaisen naisen välillä. Näytelmässä ei ole selkeää juonta vaan kuvaus on impressionistista, psykologisoivaa ja keskittyy tapahtumiin kartanolla Juhannusyönä jossain päin Ruotsia. Näytelmän lopussa neiti Julie melko (melo)dramaattisesti surmaa itsensä Jeanin partaveitsellä, kun ei näy ulospääsyä psykologisesti vaikeasta tilanteesta. Jean jopa yllyttää häntä siihen.

Neiti Julie oli (psykologisesti) rappeutuneen sotilasaateliin kuuluvan suvun viimeinen vesa, jonka kasvatus ei ollut aivan onnistunut. Hän ei ollut ollut äidilleen toivottu lapsi, ja emansipoitunut äiti yritti kasvattaa häntä poikamaisesti. Lopulta heikko isä joutui puuttumaan tilanteeseen ja salli tytön olla tyttö ja mm. leikkiä nukkejen kanssa ja pukeutua tyttöjen vaatteisiin. Miespalvelija Jean oli kartanon metsänvartijan poika, joka jo pikkupoikana ihastui Julieen. Isä kasvatti ja koulutti lahjakkaan poikansa, mutta säätynsä takia hän ei voinut kohota Ruotsissa kuin kartanon palvelijaksi. Jean oli hyvin tietoinen alhaisesta asemastaan, mikä sai hänessä aikaan katkeruutta ja kateutta. Julie oli myös tietoinen omasta asemastaan, mutta hän ei piitannut hetkellisistä ja tilapäisistä rajojen ylityksistä esimerkiksi Juhannuksena.

KIRJASTOAPULAISESTA KIRJAILIJAKSI

Hankaluudet niin kirjailijana kuin toimittaja uran alkuvaiheessa pakottivat August Strindbergin miettimään muita ammatillisia vaihtoehtoja. Vuosina 1874 – 1882 hän toimikin Kuninkaallisessa kirjastossa kirjastoassistenttina, mikä takasi tietyn perusturvan.

Vuonna 1879 julkaistu ”Punainen huone” menestyksestään huolimatta ei taannut vakaata toimeentuloa, mutta se loi Strindbergissä uskoa itseensä kirjailijana. Muutamaa vuotta myöhemmin hän uskaltautui heittäytymään kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi.

Kirjastossa hän mm. opiskeli kiinan kieltä niin paljon, että pystyi järjestämään kirjaston kiinankielistä aineistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti