lauantai 31. heinäkuuta 2010

Dostojevski: "Kirjoituksia kellarista" (1864)

Fedor Dostojevski "Kirjoituksia kellarista" (1864) ennakoi mm. modernia psykologista romaania, jossa 'elävän elämän'  (s. 157)  tapahtumia käsitellään ihmisen mielen sisäisenä todellisuutena. Dostojevskin mielensä kellariloukossa asuva 40-vuotias virkamies ei löydä ulospääsyä toisten ihmisten maailmaan eikä niin haluakaan.

Työstään hän ei selvästi pidä eikä hän pidä sitä elävänä elämänä, mutta kirjoittaessaan hän tuntee elävänsä. Samoin lukiessaan. Ja suuri osa hänen elämäänsä on lukemista, mitä hän tekee mielellään. Mies jopa tuntee kirjojen henkilöhahmojen tunteita omassa elävässä elämässään ja omat tunteet ja kirjojen tunteet ja tapahtumat välillä sekoittuvat toisiinsa.

Vaikka kellariloukon vanki vähättelee omien kokemustensa määrää, hän toteaa, että hänellä on satoja muistoja elämänsä varrelta, jotka palautuvat aina välillä hänen mieleensä. Kirjassa on yksi esimerkki tällaisesta muistosta. Muisto palautuu mieleen hänen katsellessaan ikkunasta lumisadetta, "Märkää lunta", mikä on kirjan toisen osan nimi. Ensimmäisen osan nimi on "Kellari". Aluksi hän kertoo itsestään lukijoille leikitellen heidän kanssaan, sitten hän pohtii aiemmin tapahtuneita nöyryyttäviä tapahtumia pilkaten omaa kirjallista elämäänsä. "Tehän aivan kuin ... lukisitte kirjasta, Liza sanoi, ja taas hänen äänessään äkkiä erottui ikään kuin pilkallisuus." (s. 123) Mies kuitenkin samaan aikaan leikittelee julmasti naisen elämällä ja tunteilla.

Liza, josta mies "Märkää lunta" - jaksossa kertoo, on prostituoitu. Kertoja alitajuisesti tajuaa, että hänen ja Lizan elävä elämä on pelottavan lähellä toisiaan. Kummatkin myyvät itseään ja aikaansa muille. Kellariloukon asukki tekee sitä vielä siksi, että hän ei voi muuta, koska on köyhä. Liza on tehnyt oman valintansa, hän on tällä tavoin lunastanut vapautensa suhteessa hallitsevaan isään. Mies huomaa jopa kadehtivansa Lizaa, mikä tuo kärjekkäästi esiin hänen oman alennustilansa, mitä hänen on vaikea kestää. Tilanne herättää miehessä halun kostaa Lizalle. Sen sijaan että hän auttaisi nuorta tyttöä pois bordellista, hän viettelee tämän kotonaan ja sitten juonii tämän lähtemään pois. Tarjoaa tälle ilkeyksissään vielä rahaa palveluksistaan. He eivät tapahtuman jälkeen enää näe toisiaan.

Kirjan perusteella on vaikea arvata, että Dostojevskin kirja oli alun pitäen myös uskonnollinen julistus. Kirjailija oli ateismista kääntynyt ortodoksiseen kristinuskoon. Sensuuri kuitenkin poisti kirjasta uskonnolliset kohdat, eikä niitä myöhemminkään tekstiin palautettu. Hän vastusti jyrkkänä konservatiivina nyt myös muita uusia poliittisia aatteita, ei vain sosialismia. Samoin aikansa positivistiseen tieteeseen hän suhtautui kielteisesti.

Kellariloukon vanki on antisankari, jossa on ilmeisesti paljon kirjailijaa itseään. Mies pyrkii elämään vanhojen tapojen ja tottumusten mukaan, mutta se on modernisoituvassa yhteiskunnassa mahdotonta, mistä seuraa yhteentörmäyksiä. Hän häviää kaikki yhteenotot muiden kanssa, eikä hänelle lopulta jää muuta vaihtoehtoa kuin vetäytyä kellariin ja protestoida sieltä käsin kirjoittamalla.

"Kirjoituksia kellarista" on monen suomalaisen kestosuosikki. Yhdellä googletuksella löytyi heti kolme kiinnostavaa sivustoa, joissa kirjaa käsiteltiin. Eikä ole yllättävää, että sivustojen takana on poliittisesti dostojevskiläisittäin ajattelevia. Kirjaa kommentoitiin Kirsi Pihan verkkolukupiirin blogissa. Uskonnollisen Sana-lehden sivuston artikkelissa Dostojevski kellariloukkoineen oli näyttävästi esillä. Myös opiskelija-aktivisti, kauppakorkeakoulun opiskelija kirjoitti pitkään Kellariloukosta.

Jokin 150 vuotta vanhoissa teksteissä vetää puoleensa. Yhtenä syynä ovat varmasti myös televisiossa näytetyt ja näytettävät venäläiset TV-sarjat "Karamazovin veljekset" (1880), "Idiootti" (1868) ja "Rikos ja rangaistus" (1866), joista jälkimmäinen on menossa YleTEEMAlla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti