lauantai 24. heinäkuuta 2010

Klein: "Vastarintaa ja vaihtoehtoja"

Myönnän, että Naomi Kleinin "No Logo" (2000) on jäänyt lukematta. Myöskään hänen viimeisintä kirjaansa "The Shock Doctrine" (2007) en ole lukenut. Molemmat kirjat on käännetty suomeksi. - Kanadalainen toimittaja ja kansalaisaktivisti Klein on rankkeerattu 2000-luvun sadan merkittävimmin älykön joukkoon.

Eilen kirjastossa tarttui käsiini "Vastarintaa ja vaihtoehtoja" (2002). Kirjoittamisen ajankohta on mielenkiintoinen, sillä WTC-iskut New Yorkissa olivat juuri takana, ja presidentti George W. Bush oli aloittanut terrorisminvastaisen sotansa. Quantanamon vankilasta ei Klein voinut vielä tietää mitään. BP:lla oli jo tuolloin ongelmia kansalaisaktivistien kanssa ja nyt, sillä on takanaan kaikkien aikojen suurin öljykatastrofi Meksikonlahdella ym. Mitähän Kleinilla on näistä asioista sanottavaa?

Köyhyys tuntuisi olevan yhteiskunnallisten ongelmien yhteinen nimittäjä maailmassa. Suomikin haluaa yhä enemmän maahanmuuttajia halvaksi työvoimaksi, ja samaan aikaan Suomen hyvätuloiset - johtavista poliitikoista heitä tukevaan keskiluokkaan asti - sekä rikkaat eristäytyvät omiin aidattuihin ja vartioituihin koteihinsa. Demokratia kiinnostaa vain omien äänestäjien osalta, jotka kaikki ovat palkkatyössä tai yrittäjinä.

Naomi Kleinin maailmassa parlamentaarinen puoluekeskeinen demokratia tarvitsee tuekseen kansalaisliikkeitä, joiden tärkein tehtävä on vaikuttaa maailman taloudelliseen järjestykseen. Liberaalikapitalismi ajaa ihmiskunnan tuhon partaalle. Esimerkiksi viime kuukausina paljon julkisuudessa ollut BP on ollut globalisaatiokriittisten kansalaisjärjestöjen tarkassa syynissä yli 10 vuotta. Jälkiviisastellen voi kuitenkin sanoa, etteivät kansalaisjärjestöt pystyneet estämään esim. Meksikonlahden öljyonnettomuutta. Eivätkä ne pysty estämään muita vastaavia tapahtumia. - Monikansalliset yritykset toimivat globaalisti ja kasvottomasti, eikä niiden toimintaan voi juurikaan puuttua. Yhteiskuntavastuuta niiltä on turha odottaa. Toki voidaan sanoa, että aina jotkut hyötyvät yritysten toiminnasta ja joillekin siitä on haittaa. Työntekijöiden ja kansallisvaltioiden näkökulmasta kyse on nollasummapelistä.

"Vastarintaa ja vaihtoehtoja" - kirjan mielenkiintoisimmat artikkelit liittyvät kansallisvaltioiden (poliisin) ja kansalaisaktiivien suhteiden kuvaamiseen. Myös Euroopassa poliisiit alkoivat terrorisminvastaisen sodan hengessä lietsoa väkivaltaa mielenosoituksissa. Genovassa vuonna 2001 G8-maiden huippukokouksen yhteydessä järjestetyssä mielenosoituksessa ammuttiin opiskelija Carlo Giuliani, ja poliisi ajoi vielä tahallisesti hänen ylitseen. Poliisit ovat myös alkaneet ennalta vangita aktivisteja esim. ennen Maailmankauppajärjestön (WTO) kokouksia ja he ovat soluttautuneet mielenosoittajien joukkoon aiheuttaen hämminkiä.

Jo ennen terrorismin vastaista sotaa USA omien taloudellisten intressiensä vuoksi testasi uusinta aseistustaan ja uudenlaista uutisointia Persianlahden sodassa 1990-luvun alussa. Sodasta tehtiin veretön mediatapahtuma, joka muistutti enemmän videopeliä kuin reaalimaailman tapahtumaa, josta saattoi olla haittaa ihmisten terveydelle. - Bushin aloittama Irakin sota ei ollut vielä Kleinin kirjoittamisen aikaan alkanut, mutta se noudatteli samanlaista käsikirjoitusta kuin harjoitusottelukin. NATO:n johdolla siviileille haitattomia iskuja tehtiin muuallakin kuin Irakissa. Televisio esim. CNN-kanava seurasi jännittäviä mediatapahtumia suorana lähetyksenä. Kenraalit kertoivat auliisti missä kulloinkin mennään.

"Globaali televisio ei ole tuonut demokratiaa.", kirjoittaa Klein. "Sen sijaan se on pöyhkeästi esitellyt eriarvoisuutta ja epäsuhtaisuutta ja herättänyt kiukkua." Naomi Kleinin mukaan hiljaista sotaa on käyty siitä,  keiden henki on tärkeä ja keiden surmia surraan yhdessä. Näin oli jo ennen syyskuun 11. päivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti