tiistai 6. heinäkuuta 2010

Schlink: "Lukija"

Kun Bernhard Schlinkin "Lukijaa" (1998) lukee ensimmäisen kerran, ei voi olla vertaamatta sitä kirjan pohjalta tehtyyn Stephen Daldryn elokuvan käsikirjoitukseen. Daldryn elokuvan kerronta poikkeaa joissain kohdin Schlinkin tekstistä. Tosin tarinan ainekset on otettu suoraan kirjasta lukuunottamatta loppukohtausta, jossa päähenkilö Michael Berg tyttärensä Julian kanssa käy ensirakkautensa Hanna Schmitzin haudalla.

Elokuvassa ei esimerkiksi nouse esiin, miten Michael 50-luvun lopun teinipoikana häpesi paljon itseään vanhempaa rakastettuaan. Michael ja Hanna kohtasivat kesän lopulla yllättäen uimarannalla, jossa Michael oli käynyt vain ikäistensä kanssa. Michael ei ollut tuntevinaankaan Hannaa. Seuraavana päivänä Hanna oli lähtenyt jättämättä viestiä. Jonkin aikaa Michael suri Hannaa, mutta vähitellen unohti tämän. "Hänen muistonsa lakkasi olemasta osa minua." Elokuvassa ei luonnollista unohdusta ensirakkauden jälkeen tapahdu vaan kokemus kuvataan ennemmin traumaattisena. Kirjassa kerrottiin myös, että Michael ei kertonut Hannalle oikeaa ikäänsä vaan sanoi olevansa 17-vuotias vaikka oli juuri täyttämässä 16-vuotta.

Keski-ikäisenä juristina Michael palaa mielessään takaisin niihin ajatuksiin, joita hänellä oli teininä. Michael rakastui Hannaan, mutta epäili Hannaa, vaikka tämä sanoi myös rakastavansa. Michael ihmettelee tai epäilee itseäänkin. "Minun ajatukseni ja tekoni ovat koko elämän ajan liittyneet toisiinsa tai olleet liittymättä." Ajattelun tasolla hän oli tietoinen, että hänen ei olisi yhä uudestaan pitänyt palata Hannan luo, mutta kuitenkin hän aina palasi. Michael päätyy ajatukseen liikkeestä, tekemisestä ja sen yliotteesta suhteessa ajatteluun.

Hannassa häntä ei vietellyt hänen kehonsa tai paljas ihonsa vaan Hannan liikkeet - se millä tavoin tämä teki asioita, mitä hän olisi voinut katsoa loputtomiin. "Jokin minussa, en tiedä mikä, toimii: se jokin menee naisen luo". Aivan samalla tavalla kuin "se jokin tupakoi, vaikka olen päättänyt lopettaa tupakanpolton". Teot eivät Michaelin mielestä vain pane toimeen päätöksiä ja toteuta ajatuksia. "Teoilla ovat omat lähteensä". - Kääntäen tekemättömyys Hannan lähdettyä sammuttaa halun tehdä. Lukea kirjoja, kylpeä ja rakastella niin miellyttävää kuin se olikin.

Kirjassa korostuu Michaelin huono omatunto mm. siitä, että hän häpesi ja petti Hannaa. Ristiriitaisia tunteita. Hän ei voinut tai halunnut kertoa kavereilleen, edes luokkakaverilleen Sofialle suhteestaan Hannaan. Lisäksi hän jossain vaiheessa makasi Sofian kanssa, mitä ei tapahtunut elokuvassa. Kun Hanna lähti, herätti se hänessä katkeruutta, vaikka Michael samaan aikaan koki, että Hanna oli lähtenyt ilmeisesti hänen takiaan.

Jokin Hannan käytöksessä häiritsi Michaelia, mutta hän antoi sen olla. Hän ei esimerkiksi ihmetellyt, miksi Michaelin piti lukea hänelle. Totuus yksinkertaisesti oli, että Hanna oli luku- ja kirjoitustaidoton raitiovaunun rahastaja ja Michael lukiolaispoika. - Michaelin mielestä heidän suhteensa toimi Hannan ehdoilla, mutta suhde vähitellen kehittyi vastavuoroiseksi, mitä elokuvassa ei korosteta siinä määrin kuin kirjassa.

Pyöräretkellä, jonka Michael heille suunnitteli, Michael jätti yhtenä aamuna Hannan yksinään hotellihuoneeseen. Hanna joutui paniikkiin (hän ei tiennyt ollenkaan missä he olivat, sillä Michael oli hoitanut kaikki käytännön asiat), koska luuli Michaelin hylänneen ja jättäneen hänet yksin ja avuttomana hotelliin. Kun Michael tuli takaisin, Hanna sai raivokohtauksen ja löi Michaelia. Tämä ei ymmärtänyt yhtään mistä oli kysymys. Michael sanoi jättäneensä hänelle viestin pöydälle. Hanna kysyi: "Minkä kirjeen?" Kirje oli mystisesti kadonnut, mutta Michael jätti asian silleen.

Kirjan toinen teema, eri-ikäisten Hannan ja Michaelin romanssin ohella, on Hannan menneisyys keskitysleirin vartijana Auschwitz-Birkenaussa ÍI maailmansodan aikana. 60-luvun lopulla yksittäiset juutalaiset haastoivat natseiksi tunnistamiaan ihmisiä oikeuteen, mikä tapahtuu varsinaisten sotasyyllisyysoikeudenkäyntien jälkeen. Hanna oli syytettynä siitä, että hän oli naistenleirin vartijana valitsemassa kuukausittain ihmisiä kaasutettavaksi.

Tosiasia kuitenkin oli, että Hannan työhön kuului valita vankeja. Heitä tuli Valtionrautateiden kuljettamana (kukaan ei syyttänyt kuljettajia) uusi lasti joka kuukausi. Kun 10 vankia tuli sisään, 10:stä oli luovuttava, sillä enempää leiriin ei mahtunut. Sodan loppuvaiheessa, kun vankeja alettiin kuljettaa pois leireistä keskellä talvea, tuhannet kuolivat pakkaseen. Siitä ei Hannaa tai muita syytetty vaan sen sijaan siitä, että liittoutuneiden pommitusten aikana pari sataa juutalaisnaista ja -lasta kuoli teljettynä kirkkoon. Kaoottisessa tilanteessa kourallinen naisvartijoita ei tiennyt, mitä tehdä - ja he eivät tehneet mitään. Kesken hässäkän osa vartijoista ja heidän esimiehensä lähtivät viemään kylälle osaa vangeista. Kirjan mukaan myös paikalliset kyläläiset olisivat voineet vapauttaa naiset ja lapset. Kukaan heitä ei kuitenkaan päästänyt kirkosta pois vaan he paloivat nopeasti elävältä.

Michael oikeustieteen opiskelijana sattumalta seurasi oikeudenkäyntiä, ja tunnisti Hannan, mutta ei ottanut tähän minkäänlaista kontaktia. Prosessin aikana hän tajusi, ettei Hanna osannut lukea eikä kirjoittaa, mikä vaikeutti hänen puolustustaan. Hanna otti mieluummin elinkautisen tuomion kuin kärsi häpeästä ja selviäisi muutamalla vuodella. Michael ei kuitenkaan mennyt tuomarin juttusille ja auttanut Hannaa. Myöskään Michaelin professori-isä, joka oli filosofi, ei kehottanut häntä auttamaan tällaisessa tilanteessa. Michael ei paljastanut kelleen, että Hanna oli hänen ensimmäinen naisystävänsä.

Vanhat tunteet tulivat Michaelin pintaan, mutta hän hallitsi ne. Hän ei tuntenut myötätuntoa Hannaa kohtaan vaan piti häntä rikollisena, vaikka hänen professorinsa oli toista mieltä. Lait joiden perusteella vartijat tuomittiin oli säädetty vasta II maailmansodan jälkeen, eikä Hanna ollut tehnyt mitään laitonta. - Michaelin syyllisyys sai oikeudenkäynnin aikana ja sen jälkeen uuden ulottuvuuden. Hän olisi voinut auttaa syytettyä, mutta hän ei tehnyt sitä ja siten aiheutti tälle aiheetonta kärsimystä.

Kun Michael 8 vuotta myöhemmin erosi vaimostaan, hän alkoi lukea Hannalle heidän yhdessä lukemiaan kirjoja C-kasetille. Kasetit ja laitteet hän lähetti Hannalle. Mitään henkilökohtaista viestiä hän ei Hannalle lähettänyt kertaakaan, vaikka toimitti kaseteita 10 vuoden ajan eli aina siihen asti kunnes tuli tieto siitä, että Hanna vapautetaan pian.

Viikkoa ennen Hannan vapautusta Michael kävi vankilassa tapaamassa Hanna, jonka kanssa ei ollut jutellut sitten teinivuosien. Michaelia kiinnosti tilanteessa vain, miten vankila oli Hannaan vaikuttanut. Kun hän huomasi, ettei Hanna ollut kokenut syyllisyyttä teoistaan, joista hänen Michaelin mielestä olisi pitänyt tuntea syyllisyyttä, hän tunnetasolla hylkäsi Hannan nyt lopullisesti. Vapautumispäiväänsä edeltävänä päivänä Hanna teki itsemurhan. Näin Michael lopulliseti vapautui Hannasta, aiheuttamalla ainakin välillisesti tämän itsemurhan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti