torstai 15. heinäkuuta 2010

Ollila: "Lauman valta"

Ihminen eläinlajina on laumaeläin, joten laumalla on valtaa suhteessa lajin yksilöihin. Tästä Maija-Riitta Ollila lähtee liikkeelle "Lauman valta" (2010) - teoksessa.

Nyky-yhteiskunnassa laumoja, joihin ihminen kuuluu on monia ja hän voi - ja hänen täytyykin - valita laumansa. Laumoja ei voi kuitenkaan valita täysin vapaasti. Esim. varallisuuden vähäisyys, köyhyys voi olla esteenä. Laumoja, joihin ihminen kuuluu luonnostaan, on vähän. Alkulauma on perhe.

Ollila näkee laumassa olevan ainakin kolme tekijää, jotka tekevät laumasta lauman. Laumalla on tavoitteita tai päämärä, joita sen yksilöillä yksinään ei ole tai voi olla. Laumalla on organisaatio, jossa sen jäsenet ovat eri rooleissa. Laumassa on johtajuutta, kun se toimiii taapertaessaan kohti tavoitteitaan.

Laumaan kuuluminen, laumassa oleminen ja tekeminen, tekee elämästä jollain tavoin merkityksellistä. Suomen jalkapallomaajoukkueen kannustaminen Helsingin Olympiastadionilla voi olla jollekin merkityksellistä, sillä miksipä sitä kannustaisi Huuhkajia, jos se ei olisi merkityksellistä. Päämääränä on Suomen voitto esim. Venäjästä. Organisaationa yleisö, joka rytmisesti joidenkin johdolla kannustaa Huuhkajia yhä parempiin suorituksiin, ja samalla pyrkii joukkovoimalla lannistamaan vastustajan. Varsinaiset sankarit ovat kuitenkin kentällä. Maajoukkuetta johtaa joukkueen johtaja, päävalmentaja - ja kapteeni. Suurin sankari on maalintekijä, pienempi sankari maalivahti, joka torjuu vastustajan laukauksia. Hyväkään maalivahtipeli, kun ei voi johtaa voittoon. Paitsi ehkä rankkarikisassa, mutta se onkin jo toinen juttu se.

Arjen laumoja ovat perhe, työyhteisö ja ystävät. Nyky-yhteiskunnassa nämäkään laumat eivät ole enää entisellään. Perheet eivät ole vain ydinperheitä vaan yhä tavallisempaa on, että lapsilla on vain toinen biologinen vanhempi kotona. Laumaansa ei lapsi voi valita, ja millaiseen laumaan sattuu syntymään vaikuttaa mahdollisesti koko elämän ajan, hyvässä ja pahassa. Työläisperheissä sosiaalinen pääoma on erilaista kuin keski- ja yläluokkaisissa perheissä, joten korkeakoulutuskaan ei takaa sijoittumista koulutuksen edellyttämiin asemiin yhteiskunnassa.

Ollila kutsuu nyky-yhteiskuntaa viivakoodiyhteiskunnaksi, minkä perusteella laumoihin valikoituminen esim. työmarkkinoilla tapahtuu. Koodina ovat mm. arvot, erityisosaaminen, verkostojäsenyydet ja luonne. Laumaan pääsyä voi kuitenkin estää esim. vanhempien sosiaalinen asema, köyhyys, uskonnollinen ja etninen tausta, vaikka koodi olisi muuten kohdallaan. Yksilöltä vaaditaan siis paljon, jotta hän pystyisi ylittämään esim. luokkajakojen vaikutuksen. Ollila kutsuu tällaista vaatimusta - 30-luvun mallin mukaiseksi - yli-ihmisopiksi. Toisin sanoen ihmistä ei tässä yhteiskunnassa hyväksytä sellaisenaan koulutettuna ja osaavana Suomen kansalaisena.

Ehkäpä tärkein lauma ovatkin ystävät, mitä enemmän ikää lauman jäsenelle tulee. Vastavuoroinen vuorovaikutus tutussa ryhmässä voi tuoda iloa ja vähentää ahdistusta, jota elämä yhteiskunnassa muuten aiheuttaa. Hyvä ruoka, juoma ja lepo tehostavat ystäväpiirin vaikutusta. "Meillä on samantyyppinen keho kuin muillakin eläimillä.", kirjoittaa Maija-Riitta Ollila, "Tarvitsemme ruokaa, vettä, suojaa, lauman läheisyyttä. Miksi tämä muka on ristiriidassa ihmisen henkisyyden kanssa? Miksi on vaarallista olla myös eläin? Tarvita rakentumista, vanhentua, kuolla."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti