maanantai 5. heinäkuuta 2010

Shields: "Ellei"

Olen kuluneen parin päivän aikana lukenut pariin kertaan Carol Shieldsin "Ellei" (2003) - teosta. Teos hämmästyttää monipuolisuudellaan. Kirja on helppolukuinen, kappaleet ova lyhyitä ja suurimmaksi osaksi se on kuin mikä tahansa perinteinen viihdyttävä romaani, mutta sitten siinä on paljon, paljon muutakin.

Kirjassa on ja ei ole juonta, juonteita on monia eikä niitä kaikkia pysty yhdellä lukemisella hahmottamaan, mikä on kirjan yksi viehättävä piirre.

Ensimmäisellä kerralla huomio kiinnittyy päähenkilöön Reta Wintersiin, joka on nelikymppinen esikoiskirjailija, joka on kirjoittamassa toista romaaniaan, joka on jatko-osa ensimmäiselle teokselle. Kirja alkaa hyvin fragmentaarisesti, luonnosmaisesti. Ensimmäisessä kappaleessa esitetyt asiat ovat numeroitu ikään kuin kirjailija olisi vasta suunnittelemassa kirjaansa, pohtien aluksi omaa kirjallista menneisyyttään.

1. Kirjan voikin lukea tai silmäillä läpi kirjana kirjan tekemisestä. Kaikki kirjan tekemiseen liittyvät vaiheet on dokumentoitu, myös keskustelut kustannustoimittajan kanssa ja ensimmäisen osan vastaanotto julkisuudessa jne.

2. Kirja on myös kirja naisesta ja feminismistä. Reta Winters aloitti kirjallisen uransa kääntämällä Kanadan de Beauvoirin, Danielle Westermanin, omaelämänkerrallisia teoksia, mitä työtä hän tekee edelleen koko kirjan ajan. Samalla hän viitteellisesti pohtii omaa suhdettaan Wintersiin ja yleensä naisasiaan. Erityisesti naisten tekemään kirjallisuuteen, jota mediat eivät edelleenkään lue kirjalliseen kaanoniin kuuluviksi. Eivät edes Sylvia Plathia. Hänen oman kirjansa suhde kaanoniin on mutkikas, koska hän on saanut menestyneen viihdekirjailijan leiman, mutta kirjan suhde miehiseen kaanoniin saa yllättävän ratkaisun kirjan lopussa.

3. Kirja on hätkähdyttävä kertomus keskiluokkaisesta naisesta - päähenkilöstä itsestään -, tämän perheestä ja ystävistä sekä yhteiskunnasta, jossa he elävät. Polttopisteessä on kirjailijan kohta 20-vuotias vanhin tytär Norah, joka on aloittanut yliopisto-opinnot muutamaa vuotta aiemmin 18-vuotiaana ja löytänyt itselleen filosofiaa menestyksekkäästi opiskelevan poikaystävän.

Sitten toisen vuoden keväällä tapahtuu jotain. Hän jättää Flaubert-luentonsa kesken ilman mitään selityksiä, muutkin opinnot jäävät, samoin poikaystävä. Norah muuttaa kadulle asumaan ja hankkii kerjäämällä elantonsa. Kaikki ovat ymmällään. Kirjailija-äiti yrittää ymmärtää, mitä Norahin mielessä on tapahtunut, ja hän olettaa, että tytär on masentunut samoin kuin hänen oma äitinsä oli ollut, mutta Norahin tapauksessa on kyse jostain muustakin, jota hän ei aivan ymmärrä. Norah on tehnyt jonkin tietoisen elämäntavallisen valinnan. Oman kirjoitusprosessinsa aikana hän antaa päähenkilölleen Alicialle tyttärensä piirteitä. Hän ikään kuin mallintaa sitä, mitä Norahin mielessä ja elämässä ehkä on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan.

4. Kirja on filosofinen romaani, kunnianhimoinen romaani. Carol Shields pohtii moraalia, ihmisten hyvyyttä ja hyvän elämän kysymyksiä, ja esittää romaanissa oman käytännöllisen teoriansa moraalista (moral = kertomus). Romaani muistuttaa keskiaikaista moraliteettia, näytelmää, jossa kristinuskon opit esittiin lukutaidottomalle kansalle mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa. - Mitä Shields sitten yrittää meille kertoa? Mikä on hänen oppinsa? Hän ottaa etäisyyttä kristinuskoon. Hänen moraalinsa on juutalaisuuden ja kristinuskon moraalin tuolla puolen. Silti hän ei ole nihilisti vaan uskoo hyvän elämän mahdollisuuteen. Hän on selvästikin hylännyt myös poliittiset ideologiat moraalittomina (liberalismi, sosialismi, konservativismi) vallan välikappaleina.

Hyvää elämää kirjassa edustaa mm. Reta ja Tom Wintersin suhtautuminen ja toimiminen tyttärensä Norahin suhteen sekä naisten tiistainen keskustelupiiri kahvila Appelsiininkukassa. Kukaan heistä - ei edes Retan ystävistä - halua liikaa puuttua Norahin tekemiin henkilökohtaisiin valintoihin, mutta he asettavat kyseenalaiseksi jotkin hänen valintoihinsa liittyvät seikat. Esim. sen että Norah näkee omien valintojensa seurauksena nälkää. Vanhemmat tekevät minkä pystyvät - mitä Norah haluaa ottaa apuna vastaan - auttaakseen tytärtään.

5. Lopulta salapoliisityö alkaa tuottaa tulosta. Norahin isä Tom, joka on lääkäri, on epäillyt, että Noralla on postraumaattinen sokki jonkin tapahtuman seurauksena. Reta onnistuu jäljittämään syyn Norahin stressiin: hän on nähnyt nuoren musliminaisen polttoitsemurhan ja yrittänyt auttaa palavaa naista, minkä jälkeen hänen elämänsä ei ollut enää entisellään. Reta ei kuitenkaan halua psykologisoida Norahin tilaa, sillä hän tietää, että jo ennen traumaattista kokemustaan Norah on pohtinut hyvän elämän kysymyksiä ja miten ainutkertainen elämä tulisi elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti