lauantai 21. elokuuta 2010

Bell: "Misreading Mrs Dalloway" (2004)

Lukiessa Vereen Bellin artikkelia USA:n vanhimmasta kirjallisesta aikakauslehdestä Sewanee Reviewistä jää miettimään, miksi Virginia Woolfin "Mrs Dalloway" (1925) on niin suosittu porvarillisesti ajattelevien ja toimivien naisten keskuudessa. Hänhän suorastaan pilkkaa heitä, mutta hän tekee sen hienovaraisesti ja -tunteisesti. Clarissa Dallowayhyn on helppo samastua, jollei mieti mihin samastuu. Niin, tietysti on niin, että clarissojen lukiessa kuvauksia itsestään he kiinnittävät huomiota vain omalta kannalta edullisiin piirteisiin ja jättävät vaille huomiota mm. sen, mitä muut hänestä ajattelevat, vaikka sekin tietysti on tärkeää, mutta sitä ei voi koskaan varmasti tietää. Eikä sillä toisaalta ole väliä, mitä tavallinen keskiluokka heistä ajattelee. Kateelliset perässäjuoksijat. Toista on olla Clarissa Dalloway, joka voi kutsua juhliinsa valtakunnan silmäätekeviä, ja joka ehkä jonain päivänä tapaa itsensä kuningattaren. Hän ei ole niitä, jotka kuikuilevat kuninkaallisia Buckingham Palacen porteilla.

Bell listaa koko joukon hätäisiä tulkintoja sekalaisesta joukosta artikkeleita siitä, millainen Clarissa on. Kaikkia tulkintoja yhdistää yksipuolisuus. Woolfin kirjasta on valittu tendenssihakuisesti sellaisia piirteitä, jotka tukevat omaa tulkintaa. Clarissa on tulkinnoissa 1) voimakastahtoinen nainen, 2) hänellä on nerokas intuitio, 3) hän hyväksyy elämän sellaisena kuin se on, 4) hän pysyy asettumaan mielessään (=transsendenssi) aikansa miehisen vallan yläpuolella, 5) hän kokee empatiaa kuoleman edessä ja 6) hän on yhteisöä yhdistävä lenkki.

Bell korostaa, että sellaisilla lukijoilla, jotka lukevat ensimmäistä kertaa "Mrs Dallowaytä" ei ole ennakkokäsityksiä kirjan hahmoista. Tällaisia lukijoita on oletettavasti paljon ja he ovat niitä, jotka ovat esimerkiksi nähneet Michael Cunninghamin elokuvan "Tunnit" (2002), joka löyhästi perustuu Woolfin kirjaan. Perinteisesti tutkijat USA:ssa ovat ns. lähilukeneet tekstiä valitsemastaan näkökulmasta. Bell tarjoaa vaihtoehtona 'viatonta lukemista', jossa kaikki tekstissä esitetyt näkökulmat esimerkiksi Clarissaan hahmoon kartoitetaan. Tällöin tulevat esiin myös Clarissan puutteet.

Clarissa ei ole vain voimakastahtoinen vaan joissain tilanteissa hän on tehnyt omalta kannaltaan heikkoja valintoja. Esim. hän ei mennyt naimisiin rakastamansa miehen Peter Walshin kanssa vaan Richard Dallowayn, joka tarjosi hänelle vakaan yhteiskunnallisen aseman. Joskus Clarissan intuitio osuu pahasti harhaan mm. tyttärensä opettajan Miss Kilmanin kohdalla. Suuren osan juhlapäivää Clarissa elää menneisyydessä. Ajattelee Peter Walshia ym. Ohittaa mielessään sellaiset asiat, jotka tuntuvat ikäviltä kuten 1,5 miljoonan armenialaisen joukkomurhan ja keskittyy ruusuihinsa. Sen sijaan että hän pystyisi ottamaan etäisyyttä miehisen vallan verkostoihin, hän on kiinni niissä monin säikein. Entisen rakastetun Peter Walshin yllätyskäynti päivällä saa hänet kuohuksiin, samoin itsemurhasta kertonut William Bradshaw illalla juhlassa. Septimus Warren Smithiä kohtaan, joka kuoli hypättyään parvekkeelta, hän ei tunne kuin hetken myötätuntoa, ennemmin kauhua kuoleman edessä. Vaikka juhlat yhdistävät Lontoon konservatiivista yläluokkaa, juhlat tulevat ja menevät. Clarissan juhlat ovat yksi sadoista vuoden aikana pidetyistä juhlista.

Lähde:
Bell, Vereen M. (2006), Misreading Mrs Dalloway. Sewanee Review; Winter2006, 93-111

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti