perjantai 27. elokuuta 2010

Benjamin: "Towards an understanding of the meaning of Virginia Woolf's 'Mrs Dalloway'" (1965)

Amerikkalaisen Anna Benjaminin artikkeli Virginia Woolfin "Mrs Dallowaysta" (1925) valottaa hieman tekniikkaa, jolla Woolf on kirjansa tehnyt. Tekniikassa korostuvat metaforat, mielikuvat ja viittaukset (homeeriseen) kirjallisuuteen. Kirja ei ollut aivan tavallinen kirja ilmestyessään, eikä se ole sitä vielä tänäkään päivänä. Benjaminin mukaan myös kuva maailmasta poikkesi tavanomaisesta, länsimaisesta lineaarisesta aikakäsityksestä, jossa toiminta ja tapahtumat seuraavat toinen toisiaan peräkkäin. Perinteisen romaanin kohdalla lineaarisuus merkitsee selkeää ja suoraviivaista juonirakennetta, sellaista kuin on esimerkiksi salapoliisikertomuksessa tai romanttisessa viihderomaanissa.

Woolfin kirjassa aika on esitetty syklisenä niin kuin aristotelisessa ajattelussa (mutta se ei ole silti paluuta menneisyyden maailmaan). Tapahtumat eivät ala jonakin tiettynä hetkenä, eikä kirja pääty johonkin tiettyyn hetkeen vaan lukija mielessään pystyy helposti kuvittelemaan, mitä tapahtuu Mrs Dallowayn juhlien jälkeen. Mennyt, tämä hetki ja tulevaisuus - aika ja paikka - muodostavat erottamattoman kokonaisuuden.

Syklisessä ajassa korostuvat ihmisten kannalta tärkeät tapahtumat esim. hetki, jolloin Peter kosi Clarissaa suihkulähteellä. Tapahtuma on Clarissan ja Peterin mielissä eräällä tavalla ajaton tapahtuma, hetki, jolloin tapahtui sitä ja sitä heidän elämänsä kannalta merkittävää. Peter sai rukkaset ja Clarissa jäi epävarmaksi vuosikymmeniksi, oliko hän tehnyt omalta kannaltaan oikean ratkaisun. Peter taas oli varma, että päätös oli virhe samoin heidän yhteinen ystävättärensä Sally Seaton. Mutta Clarissa meni naimisiin Mr Dallowayn kanssa.

Benjamin korostaa, että Virginia Woolfin tekniikalla on länsimaisessa kirjallisuudessa pitkät perinteet, vaikka romaanitaiteessa sitä ei ole käytetty. Hän ottaa esimerkin traagisten (ja myös koomisten) näytelmien kultakaudelta 300 - luvun puolivälistä (eaa) eli Aiskhyloksen näytelmän "Agamemnon".  Tuon ajan näytelmät ammensivat vaikutteita erityisesti 400 vuotta vanhemman Homeroksen "Iliasta" ja "Odysseuksesta", mutta käyttivät niitä luovasti kuvaamaan oman aikansa tapahtumia ja ennakoimaan tulevaisuutta.

Woolfin tekniikka eroaa klassisesta draamasta siinä, että hänen kerronnassaan korostuu lineaarisen ajan kuvaaminen rinnan syklisen ajan kanssa. Benjamin on poiminut "Mrs Dallowaysta" kohdat, jotka jäsentevät tapahtumien kulkua ajallisesti. Woolf on ovelasti esittänyt ajan etenemisen Big Benin ja St. Margaret'sin kellojen lyönnin kautta. Juonen kannalta keskeisiä tapahtumia sattuu samaan aikaan lähellä toisiaan Lontoossa ja tapahtumat usein vielä liittyvät toisiinsa. Ihmiset katselevat samoja kohteita, välillä toisiaan, eri näkökulmista ja näkevät tilanteissa erilaisia asioita.

Anna Benjamin siis korostaa artikkelissaan sitä, että kirjan tapahtumat eivät ala jonain tiettynä hetkenä tai ne eivät pääty johonkin tiettyyn hetkeen. Silti keskeiset tapahtumat ovat tarkkaan tiedossa, ajankohtineen. Niin menneisyydessä kuin nykyisyydessä. Olennaista ei kuitenkaan ole esim. milloin Peter Walsh tarkalleen ottaen kosi Clarissaa, minä vuonna, vaan että Peter Walsh kosi Clarissaa jossain kaukaisessa menneisyydessä.

Nykyisyydessä menneisyyden tapahtumat yllättäen aktivoituvat uudelleen, kun Peter Walsh palaa Intiasta takaisin Englantiin. Peterin paluu sattuu samaan ajankohtaan, kun Clarissa on järjestämässä suuria juhlia Lontoon silmäätekeville. Clarissa on ollut viime vuodet vakavasti sairaana, ja hän on joutunut arvioimaan uudelleen elämäänsä, myös menneisyyden tapahtumia, joihin kuuluu suhde Peteriin. Clarissa tapaa Peterin juhlapäivänä ja kutsuu tämän juhliinsa, jonne Peter tuleekin.

Juhlien aikana Clarissa mieli eräällä tavalla kirkastuu, hän alkaa nähdä elämäänsä hieman toisella tavalla kuin aiemmin, omasta yksinäisyydestään käsin. Hän hyväksyy tilanteen, jossa hän nyt on keski-ikäisenä naisena. Nuoruus on takana, ja hän on elänyt elämäänsä miehensä Mr Dallowayn kanssa. Hän pystyy elämään sen asian kanssa, että hän ehkä aikoinaan teki väärän ratkaisun mennessään Richardin kanssa naimisiin, mutta mennyt on mennyttä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti