perjantai 6. elokuuta 2010

Camus: "Sivullinen" (1942)

Jokin Albert Camus'n ensimmäisessä pienoisromaanissa  "Sivullinen" (1942) viehättää. Seuraava pitkä sitaatti on kohdasta, jossa ranskalainen nuorimies Mersault vahingossa tappaa Algerin hiekkarannalla siirtomaavalta-aikana natiivin miehen ja saa siitä kuolemantuomion. Arabimies on kavereineen aiemmin päivällä väijynyt Mersault'ta ja hänen ystäväänsä Raymondia kostaakseen Raymondille sen, että tämä oli pahoinpidellyt entistä tyttöystäväänsä. Mersault kuljeskelee iltapäivällä yksin hiekkarannalla, ja hänelle on sattumalta jäänyt Raymondin pistooli taskuun, jolla hänen oli tarkoitus suojella ystäväänsä, jos arabimiehet sattuisivat puukkoineen käymään hänen kimppuunsa.

"Otin askelen, yhden ainoan askelen eteenpäin. Ja sillä kertaa arabi veti puukkonsa pystyyn kohottautumatta ja ojensi sen auringossa minua kohti. Teräksestä kimposi valosuihku, ja tuntui kuin otsaani olisi osunut pitkä, säihkyvä terä. Samalla hetkellä kulmakarvoihini kertynyt hiki valahti luomiini ja peitti ne haalealla ja tiheällä harsolla. Silmäni sokenivat tuon kyynel- ja suolaverhon takana. En tajunnut enää muuta kuin otsallani helisevät auringon symbaalit ja epäselvänä säihkyvän säilän, joka sinkoutui yhä edessäni olevasta puukosta. Tuo polttava miekka jäyti luomiani ja tunki kirveleviin silmiini. Silloin kaikki alkoi huojua. Meri päästi sakean ja tulikuuman henkäyksen. Tuntui kuin koko taivaan avaruus olisi auennut satamaan tulta. Koko olemukseni jännittyi, ja käteni kouristi revolveria. Liipaisin antoi perään, sormeni hipaisi perän sileää vatsaa, ja silloin kuivan ja samalla huumaavan paukauksen kajahtaessa, se alkoi. Ravistin pois hien ja auringonpaisteen. Käsitin tuhonneeni päivän tasapainon, poikkeuksellisen hiljaisuuden rannalla, jossa olin ollut onnellinen. Sitten laukaisin vielä neljä kertaa elottomaan ruumiiseen, johon luodit upposivat huomaamatta. Ja oli kuin olisin kopauttanut neljä kertaa lyhyesti onnettomuuden oveen."

Jos kuvaus on totuudenmukainen (ja miksi ei olisi), se kertoo tarkkaan kaiken mitä tilanteessa tapahtui. Tilanteessa ei tapahtunut paljon mitään ja se mikä tapahtui, tapahtui hyvin nopeasti. Monia asioita voi jossitella. Jos Mersault'lla ei olisi jäänyt pistooli taskuun, hän ei olisi voinut ampua miestä, mutta olisi voinut tulla itse tapetuksi. Jos Mersault olisi lähtenyt rannalle tyttöystävänsä Marien kanssa kuten tavallisesti, uhkaavaa tilannetta ei ehkä olisi syntynyt. Ja ennen muuta: jos iltapäivän aurinko ei olisi häikäissyt Mersault'ta, hän olisi ollut tarkemmin selvillä siitä mitä todella tapahtui. Nyt Mersault ei voinut olla täysin varma, mitä arabimies teki tai yritti tehdä. Hän kuitenkin aavisti (ilmeisen oikein), että tämä yritti puukottaa häntä, mutta hän ehti ensin.

Mersault'n suurin virhe tietysti oli se, että hän tyhjensi pistoolin koko lippaan arabimieheen, missä ei tietysti ollut mitään järkeä, eikä hän osannut selittää tekoaan. Tosin sillä ei ollut merkitystä, koska mies oli kuollut jo ensimmäiseen luotiin. Tuomioistuimet vaativat selityksen kaikkeen sellaiseenkin, mihin ei ole selitystä. Niin tässäkin tapauksessa. Mutta Mersault ei osannut selittää tekoaan, ja se mitä hän yritti selittää kuulosti järjettömältä. Sattumalta rannalla pistooli taskussa? Aurinko muka häikäisi? Ampua nyt monta kertaa ilman mitään syytä tuntematonta miestä?

Mersault on välinpitämätön kuolemantuomionsa suhteen. Mitä sitten? Kuolisihan hän ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Siis miksi ei nyt. Camus osoittautuu "Sivullisen" viimeisillä sivuilla agnostikoksi, joka ei kiellä eikä myönnä jumaluuden olemassaoloa. Niin häntä on tulkittu. "[T]unsin olevani valmis elämään kaiken uudelleen. (..) Avauduin tuon merkkien ja tähtien täyttämän yön edessä ensi kerran maailman lempeälle välinpitämättömyydelle. (..) [T]unsin olleeni onnellinen ja olevani sitä taas. Jotta kaikki täyttyisi, jotta tuntisin itseni vähemmän yksinäiseksi, minun oli vielä toivottava, että teloituspäivänäni olisi paljon katsojia ja että he ottaisivat minut vastaan vihan huudoin."

Traagista on että mitä suurempana rikollisena Mersault tuomitaan, sitä varmemmin hän jää elämään ihmisten mielissä ja kertomuksissa. "Hän on se psykopaatti, joka tappoi ilman syytä miehen Algerin uimarannalla keskellä päivää!", sanotaan ja kauhistellaan. "Uskaltavatko tavalliset ihmiset enää edes kulkea rannalla!", sanoo toinen tuohtuneena. Niin pitkään hän on ja elää yhä uudelleen ja uudelleen, kun ihmiset kertovat hänen tarinaansa. Sitten kun hänet unohdetaan, hän, Mersault kuolee lopullisesti, ja hyvä niin, sillä niin käy aina ja kaikille. Unohdus tulee jossain vaiheessa, ja siunattuun maahan tehdään vanhojen hautojen päälle uusia hautoja hyvällä omatunnolla ilman että kukaan kysyy miksi niin tehdään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti