maanantai 23. elokuuta 2010

Garvey: "Difference and continuity: the voices of Mrs Dalloway" (1991)


Johanna Garveyn artikkeli lähestyy Virginia Woolfin neljättä kirjaa "Mrs Dalloway" (1925) feministisestä näkökulmasta. Garveyn teesinä on, että kirja on on feministinen ja Woolf esittää feministisen vision (suur)kaupungista ja sen ihmisistä. Toisin sanoen hän kuvaa kaupunkia asukkaineen toisenlaisilla metaforilla ja vertauksilla kuin miehet. Joiltain osin Garveyn feminismi tuntuu tekstin päälle liimatulta. Artikkelin alussa hän mm. toteaa, että hän näkee kirjan päähenkilön Clarissa Dallowayn enemmän nunnana ja potentiaalisena lesbo-rakastajana kuin vaimona. Tämä ei kuitenkaan tekstikokonaisuuden valossa pidä paikkaansa. Garvey tarkastelee Clarissaa Richard Dallowayn vaimona.

Woolfin käyttämä vedellinen / merellinen kuvakieli, jolla hän mm. Clarissaa kuvaa, on kuitenkin juuri niin kiinnostavaa kuin artikkelin kirjoittaja sen esittää. "Woolfin kieli on äänten meri, sanojen aaltoilua, joka jatkuvasti liikkuu merkkien ja symbolien välillä poistaen hierarkiat ja korostaen moninaisuutta ja minän muutosta.", siteeraa Garvey feminististä kirjallisuusteoreetikkoa Julia Kristevaa.

"Mrs Dallowayn" kieli siis sekoittaa äänet mm. vapaalla epäsuoralla kerronnalla. Lainauksia ei kirjoiteta aina sitaatteihin. Kirjoittajan, kertojan ja hahmojen äänet sekoittuvat. Heti alussa Clarissa astuu ulos kotitalostaan Lontoossa aurinkoiseen kesäpäivään vuonna 1923. Woolf kirjoittaa vain kaksi sanaa: "Mikä sukellus!" Ensimmäinen kielikuva. Mielessä syntyy kuva auringonvalossa säteilevästä Clarissasta häviämässä ihmisvilinään. Se joka sukeltaa on tietysti sukeltaja tai merenneito, mitä symboliikkaa Woolf käyttää tekstissään myöhemmin.

Johanna Garveyn mukaan "naisten täytyy tarjota toinen tapa jakaa aika ja paikka osiinsa, kieltäydyttävä näkemästä kaupunki jatkumona vaan palasina siellä täällä, aika hetkinä pirstaleisissa paikoissa". Tietysti voi kysyä, miksi juuri sukupuolen tulee olla erotteleva tekijä. Esimerkiksi Clarissa Dalloway itse on yläluokkainen nainen, etuoikeutettu. Hän on suurimman osan aikaa, kuten Garvey itse toteaa, nunna luostariinsa sulkeutuneena. Septimus Warren Smith taas on työväenluokkainen mies, joka lähti vapaaehtoisena 1. maailmansotaan ja palasi sodasta psyykkisesti vammautuneena. Hänen käsityksensä ajasta ja paikasta on täysin pirstaloitunut. Hän elää yhä uudelleen läpi traumaattisia kokemuksiaan ja on irrallaan tästä todellisuudesta. Hän kokee olevansa kuin hukkunut merimies rannalla.

Toki on totta, että nainen on 'tyhjä astia' ja naisen tarvitsee enemmän tilaa ympärilleen kuten Garvey toteaa. Kirjassa keski-ikäinen Peter Walsh, Clarissan nuoruuden rakastettu, hetken mielijohteesta alkaa seurata nuorta naista. Nainen huomaa Peterin ja jonkin ajan kuluttua puikahtaa erään talon porttikäytävään. Peter siis eräällä tavalla ottaa tilan itsensä ja naisen väliltä haltuunsa. Hän haluaa täyttää naisen tyhjän tilan onnistumatta epärealistisessa yrityksessään. Jos Clarissa on kirjan merenneito, Walsh on merirosvo Woolfin kielenkäytössä. Rinnakkainen esimerkki on Clarissan tytär Elizabeth, joka uskaltaa ottaa tilan haltuunsa siinä missä miehetkin.  Elizabeth karkaa esiliinaltaan Miss Kihlmanilta katujen laivaan, Lontoon bussiin, ja alkaa taitavasti seilata kaupunkimerta pitkin yhtä päämäärättömästi ja kiihottuneena vaaran tunteesta kuin Peter Walshkin.

Clarissan meri on kulmikas sisämeri ja se on hänen ja hänen miehensä Richardin talo, jossa hän ui kuin kala - siis merenneito - vedessä. Kirja huipentuu Clarissa Dallowayn järjestämiin juhliin, joissa juhlien emäntä pystyy näyttämään ja käyttämään parasta osaamistaan, mm. erinomaista ihmistuntemustaan. Peter Walsh kuvaa mielessään juhlien Clarissaa "aalloilla hypähtelevänä merenneitona, jolla on tallella kyky olla; kyky tiivistää kaikki pieneen ohimenevään hetkeen". Garvey tulkitsee tilanteen samoin kuin Peterkin. Clarissan helppous liikkua aallon harjalta toiselle osoittaa, miten hän todella kuuluu mereen ja on meren elävä, aivan kuin merenneito, mikä viestittää naisenergiaa, naisen voimaantumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti