keskiviikko 25. elokuuta 2010

Hoff: "Pseudo-Homeric World of Mrs Dalloway" (1999)

Virginia Woolfin "Mrs Dallowayn" (1925) maailma muistuttaa antiikin Kreikan sankarien, jumalien ja puolijumalien maailmaa. Virginia Woolfia on syytetty jopa plagioinnista, ei Odysseuksen homeerisen maailman vaan James Joycen "Odysseuksen" (1922). Molly Hoff paneutuu ansiokkaasti Twentieth-Century Literature - lehden artikkelissaan näihin kysymyksiin.

Puheet plagioinnista lähtivät liikkeelle vuonna 1934, kun Wyndham Lewis esitti puolivillaiset syytöksensä, mihin monet mieskriitikot hanakasti tarttuivat. Keskustelu on jatkunut aina tähän päivään asti ehkä sen takia, että Virginia Woolfin 'plagiointi' itse asiassa oli Joycen kirjan parodiointia ja kritiikkiä. Sitä on ollut vaikea kestää.

Moll Hoffin mukaan Woolfin kirjan suhde homeeriseen perinteeseen on kuitenkin mutkikkaampi kuin että hän vain kommentoisi sitä Joycen kirjan kautta. Lisäksi on hyvä muistaa, että Virginia Woolf oli aikoinaan lukenut Homeroksen "Iliaan" ja "Odysseuksen" ja niihin perustuvia myöhempiä tragedioita ja komedioita alkukielellä. Hän oli perehtynyt myös antiikin jälkeiseen Homeroksen teoksesta vaikutteita ammentaneeseen perinteeseen. Hoff nostaa esille erityisesti roomalaisen Kallimakhoksen elegiat, joissa Homeroksen hahmoja ihaillaan (mutta ei kopioida) ja Propertiuksen "Odysseuksen" hahmojen parodioinnin.

Propertiuksen sankarina on mm. Cynthia, joka hänen runossaan on Odysseuksen roolissa. Cynthian matka ei ole Odysseuksen tapaan vuosikymmenen mittainen matka kotiin Troijasta. Kesken matkaa Cynthia yllättäen palaa kotiin ja löytää miehensä viihdyttämässä itseään nuorten tyttöjen kanssa. Asetelma on siis jotain aivan muuta kuin alkuperäisessä "Odysseuksessa", vaikka siinä ovat samat elementit mukana.

Woolfin kirjan keskeisille hahmoille Hoff löytää vastineensa Homeroksen "Odysseyksesta" ja esimerkiksi kirjan päähenkilölle Mrs (Clarissa) Dallowaylle löytyy montakin esikuvaa, mikä vaihtelee eri tilanteissa. Kirjan homeeriselle sankarille Peter Walshille Clarissa on ennen muuta Troijan kaunis Helena, jota hän kosiskeli Sally Seatonin ohella mikä ei tietysti antiikin aikaan olisi ollut mahdollista. Kirkenäkin Clarissa Peterille esiintyy, Kirkenä, joka muutti miehet sioiksi juhlissaan. Samoin Kalypsona, jonka takin Odysseus joutuu vaikeuksiin, ainakin henkiseen vankilaan yli 20 vuodeksi.

Woolfin pseudo-homeerissa maailmassa on myös lyhyt "Odysseusta" parodioiva episodi, jossa seikkaileva sankari Peter Walsh kävellessään kadulla yllättäen joutuu nymfien saarella ja Kalypson kataluuden kohteeksi, tosin ei tällä kertaa Clarissan vangiksi, mutta vain hetkeksi. Keski-ikäinen Walsh alkaa seurata tuntematonta nuorta naista, joka lopulta puikahtaa häneltä pakoon. Eroottinen haave kuivuu muutamassa minuutissa kokoon.

Niin, mistä Wyndal Lewis syyttikään Woolfia? Hän mm. väitti, että seuraava sitaatti on kopioitu James Joycen Odysseuksesta: "Lentokoneen ääni tunkeutui hälyttävänä väkijoukon korviin". Kyllikki Hämäläisen suomennos ei ehkä aivan tee oikeutta alkuperäiselle ilmaukselle. Hän on kääntänyt sanan "boring" jostain syystä hälyttäväksi. Lewis totesi lauseen olevan pateettinen kopio alkuperäisestä, jossa kuvataan rakettien räjähtelyä Mr Bloomin ekstaattisena kokemuksena. Joycen tekstissä ei kuitenkaan ole lentokonetta, joka piirtäisi taivaalle kirjaimia. Woolf itse viittaa päiväkirjassaan tässä yhteydessä Marcel Proustiin, joka kuvaa yhdessä teoksessaan lentokoneen ilmestymistä taivaalle. Ennemmin Woolf on siis kopioinut, jos hän on jotain kopioinut, Proustin tekstiä, mistä plagioinnista syyttäjät eivät puhu mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti