lauantai 7. elokuuta 2010

Tolstoi: "Ylösnousemus"

Leo Tolstoin "Ylösnousemus" (1899) panee kenen tahansa miettimään suhdettaan kristinuskoon. Varsinkin kristityn. Miksi kuulun tai kuuluisin esim. luterilaiseen, katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon? Ketä ja mitä palvelee kuuluminen johonkin instituutioon? Leo Tolstoi venäläisenä oli ortodoksi. Häneltä niin kuin ei keltään koskaan varta vasten kysytty eikä kysytä, haluatko olla luterilainen, katolinen tai ortodoksi tai vaikkapa Jehovan todistaja. Ihminen länsimaissa pakotetaan olemaan jotain, ja sitä sanotaan uskonnonvapaudeksi. Taustalla on ajatus, että on mahdotonta olla uskomatta Jumalaan. Jos ihminen ei usko, hänessä on jokin vika tai vamma. Hänestä tulee yhteiskunnallisesti epäluotettava samalla tavoin kuin jos hän ei tunnusta jotain poliittista väriä: sinistä, punaista vihreää tms tai epäilee onko ihminen käynyt koskaan kuussa tai onko koko asiassa mitään mieltä.

"Ylösnousemuksen" päähenkilö ruhtinas Nehljudov (Tolstoin alter ego) lähtee uskossaan liikkeelle Matteuksen evankeliumin Jeesuksen Vuorisaarnasta. Hän perää paluuta alkukristillisyyteen vastakohtana Paavalille, joka myötäili Rooman valtakunnan valtaapitäviä. Vuorisaarna sisältää mm. luterilaisten ääneen kirkoissaan lausuman uskontunnustuksen. Aina voidaan silti kysyä: miksi julistaa yhtään mitään, sillä ihmiset uskovat mihin uskovat tai ovat uskomatta. Kirkon tutkimuskeskus julkaisi ensimmäisen kerran vuonna 1984 Harri Heinon tutkimuksen "Mihin Suomi uskoo". Suomalaiset eivät uskoneet kristinuskon opetusten mukaisesti. Uskonnollisia yhdyskuntiakin alkoi Suomeen 60-luvun jälkeen syntyä kuin sieniä sateella. Silti suurin osa edelleen kuuluu luterilaiseen 'kansankirkkoon', jonka taustalla ovat mm. talonpoikien pakkokäännytykset ristiretkien aikana.

Tolstoin kirja olisi vielä tänä päivänäkin yhteiskunnallisesti radikaali kirja, jos se ilmestyisi ensimmäisen kerran esimerkiksi vuonna 2010 sovitettuna tämän päivän maailmaan. Tämän päivän kirjoittaja kyseenalaistaisi esim. Euroopan unionin toimintaa hallitsevan maatalouden tukineen. Maan tulisi kuulua niille, jotka sitä viljelevät (ilman tukia). Kaiken politiikan takana tulisi olla köyhyyden poistaminen sen sijaan, että varoja siirretään keskituloisten ja varakkaiden yhdestä taskusta toiseen taskuun ja samalla ylläpidetään turhaa ja kallista byrokratiaa, jonka senkin voisi mobilisoida ratkaisemaan todellisia yhteiskunnallisia ongelmia. Ruhtinas Nehljudov  ei esimerkiksi ymmärrä, mihin vankiloita tarvitaan ja mitä tekemistä kirkolla on vankiloissa tai esimerkiksi armeijassa, jotka toimivat Jeesuksen Vuorisaarnan opetuksia vastaan.

Kirjan nimi "Ylösnousemus" johtaa lukijaa hieman harhaan, ja se on teoksen ensimmäisen kääntäjän Arvid Järnefeltin vuonna 1899 antama nimi. Hän halusi ilmeisesti erottaa Tolstoin kirjan omasta joitain vuosia aiemmin ilmestyneestä kirjastaan "Heräämiseni" (1894). "Ylösnousemuksessa" toisin sanoen on kysymys kirjan kahden päähenkilön kehityksestä, heräämisestä näkemään maailmansa toisin silmin. Ruhtinas Nehljudov oli henkilöistä toinen ja toinen oli hänen tätiensä kasvattityttö Jekaterina (Katjusha) Maslova.

Kirja alkaa kuvauksella oikeudenkäynnistä, jossa Katjusha on syytettynä ja Nehljudov sattumalta valamiehenä. Naista syytetään kauppias Smelkovin myrkyttämisestä. Katjusha on töissä 'laitoksessa' eli prostituoituna ja hänen asiakkaansa kuolee hänen annettua tälle unilääkettä. Valamiehillä on vain niukasti aikaa perehtyä tausta-aineistoon ja päätös tehdään hätiköiden, sillä myrkky ei selvästikään ollut tappanut Smelkovia. Kauppiaan olivat ehkä tappaneet henkilöt, jotka olivat varastaneet hänen rahansa tai todennäköisempää oli, että Smelkov oli kuollut luonnollisen kuoleman. Aihetodisteet kuitenkin viittasivat Katjushaan ja hänen ikään kuin oletettiin ja haluttiin olevan syyllinen. Katjusha sai neljän vuoden pakkotyötuomion.

Ruhtinas Nehljudov tuntee tuomion jälkeen olevansa vastuussa siitä, mitä on tapahtunut. Hän tietää ja tuntee Katjushan entuudestaan, eikä hän pitänyt edes valamiehistössä ollessaan mahdollisena, että tämä olisi voinut tappaa ketään. Nehljudov kuitenkin vaikenee, sillä muuten olisi paljastunut hänen suhteensa Katjushaan. Itse asiassa oli ainakin osittain ruhtinaan syytä, että tytöstä oli tullut prostituoitu. Hän oli nuorena miehenä vietellyt tytön ja tehnyt tälle lapsen, jolloin hänen tätinsä olivat lähettäneet tytön pois kotoaan, mistä alkoi kierre, joka lopulta johti siihen, ettei Katjushalla ollut muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä portoksi.

Käytyään vankilassa tapaamassa Maslovaa ruhtinaan silmät alkavat avautua sen suhteen millainen Venäjän todellisuus oikein on. Joukoittain syyttömiä ihmisiä on tuomittuna vankiloissa. Katjusha Maslovan aloitteesta hän alkaa auttaa myös muita vankeja. Naiselle hän kertoo tekevänsä kaikkensa, jotta saisi tämän pois vankilasta. Nehljudov palkkaa asianajaja Favarinin ajamaan Katjuhshan asiaa senaatissa, mutta senaatti hylkää anomuksen, jolloin Nehljudov vetoaa vielä tsaarin kansliaan, minkä seurauksena Kathusha lopulta vapautetaan syytteistä.

Ennen vapautusta kuitenkin ehtii tapahtua paljon. Ruhtinas Nehjludov katsoo velvollisuudekseen hyvittää kaikki aiemmat tekonsa ja ehdottaa Katjushalle avioliittoa, joka ei aluksi sano mitään tähän ehdotukseen. Hän ei ota sitä aivan vakavissaan, vaikkakin on otettu ruhtinaan pyynnöstä. Sen sijaan Katjusha kertoo muista vangeista ja heidän ongelmistaan ja Nehljudov lupaa tehdä heidän hyväkseen sen mitä pystyy. Hän kertoo myös seuraavansa Maslovaa aina Siperiaan saakka meni tämä hänen kanssaan naimisiin tai ei, ja niin hän myös tekee. Ruhtinas seuraa vankeja junalla sitä mukaa kun heitä kuljetetaan kohti lopullista määränpäätä.

Myös Katjusha Maslovalle tutustuminen muihin, erityisesti poliittisiin vankeihin, on valaiseva kokemus. Ensiksikin hän pääsee eroon epäterveellisestä elämäntavastaan 'laitoksessa' ja saa riittävästi ruokaa syödäkseen ja alkaa vahvistua. Hän ystävystyy aristokraattistaustaisen Maria Pavlovnan kanssa ja oppii näkemään asioita toisesta näkökulmasta. Pavlovna on yksi niitä, jotka ovat kyseenalaistaneet yläluokan elämäntavan. Katjusha tajuaa, että asiat elämässä voivat muuttua ja niihiin voi vaikuttaa. Todennäköisesti keskustelut Pavlovnan kanssa saavat hänet myös päätymään siihen, ettei avioliitto Nehjludovin kanssa ole järkevä vaihtoehto, koska se perustuu tämän sääliin Maslovaa kohtaan ja omaan syyllisyydentunteeseen. Ruhtinas ei rakasta häntä ja avioliitto olisi hänelle tarpeeton uhraus. Helpottaakseen auttajansa tilannetta Katjusha kertoo Nehjudoville menevänsä yhden poliittisen vangin, Vladimir Simonovin kanssa naimisiin, joka on sanonut rakastavansa tätä. Katjusha itse ei ole kiinnostunut miehestä. Katjushan ilmoitus on helpotus ruhtinaalle, sillä nyt hänen ei tarvitse enää olla hänen suojelijansa.

Tilanne mutkistuu kun matkan aikana tulee tieto Katjusha Maslovan vapauttamisesta. Vaikka ruhtinas saa tiedon päätöksestä, hidas byrokratia johtaa siihen, että vankilan johtaja jää vielä odottamaan omalta esimieheltään virallista käskyä vapauttaa Katjusha. Ruhtinas Nehjudov alkaa vähitellen siirtää huomionsa muihin asioihin pois Katjushasta. Hän on jo ennen vankienkuljetusmatkalle lähtöään käynyt maatilallaan Kuzminskajassa järjestelemässä asioita. Amerikkalaisen Henry Georgin oppien mukaisesti hän on alkanut jakaa ja vuokrata maitaan talonpojilleen siten, että hänen omat tulonsa ovat puolittuneet. Hän on myös miettinyt uskonkysymyksiä ja päätynyt siihen, että hänen elämässään tärkein osa Raamattua on sen Vuorisaarna, jonka oppien mukaan hän haluaa elää.

2 kommenttia: