sunnuntai 15. elokuuta 2010

Virginia Woolfin "Mrs Dalloway" & lukupiirikeskustelun kurjuus

On vaikea käsittää, miten Helsingin Sanomat voi ylläpitää verkkolukupiiriä, jonka vetäjällä ei ole mitään sanottavaa kirjoista, joita hän blogissaan luettelee.

Esimerkiksi kesällä hänellä oli teemana Virginia Woolf. Yksi blogikirjoituksista oli seuraavanlainen:

”It is worth mentioning, for future reference, that the creative power which bubbles so pleasantly in beginning a new book quiets down after a time, and one goes on more steadily. Doubts creep in. Then one becomes resigned. Determination not to give in, and the sense of an impending shape keep one at it more than anything. I’m a litt(e)le anxious. How am I to bring off this conception? Directly one gets to work one is like a person walking, who has seen the country stre(t)ching out before. I want to write nothing in this book that I don’t enjoy writing. Yet writing is always difficult.”

Virginia Woolf: A Writer’s Diary, 11.5.1920”

Koko ‘blogikirjoituksessa’ tai ‘artikkelissa’ ei ole kirjoittajan omaa hengentuotosta muuta kuin sitaatin kaksi kirjoitusvirhettä. Hän ei ollut vaivautunut edes kääntämään sitaattia suomenkielisille lukijoille, joista yksi blogikirjoittaja hänelle ystävällisesti epäsuorasti huomauttaa.

Miksi ex-kokoomuspoliitikko Kirsi Piha on valinnut juuri tämän sitaatin Woolfin päiväkirjasta? Miksi hän on valinnut sitaatin juuri tästä päiväkirjojen editiosta. Jos hän olisi käyttänyt valikoituja päiväkirjamerkintöjä tai täydellistä päiväkirjaa, sitaatti olisi jatkuvat vielä edellisestä.

Piha totesi vuonna 2007 julkaisemassaan blogikirjoituksessa ”Virginia Woolf” tällä tavoin:

”Jos pitää jonkun kirjailijan töistä, haluaa myös joskus tietää kirjailijan elämän asioista (..) Kuinka kirjat syntyivät. (..) Millainen tämä oli ihmisenä.”

Mitä lainaus päiväkirjasta kertoo Woolfista ihmisenä? Tällä tavoin lainattuna ei mitään, sillä sitaatti on repäisty asiayhteydestään. Lainaus on ikään kuin vain mietelmä tai aforismi yleensä kirjoittamisesta, joka voisi olle kenen tahansa kirjoittama. Virginia Woolf kuitenkin kirjoittaa vain ja ainoastaan itsestään.

Hieman ennen Pihan lainaamaa kohtaa Woolfin päiväkirjassa, tämä kertoo aloittavansa juuri uutta romaania ”Jaakobin huone” (1922). Hän on lukenut uudelleen ensimmäisen teoksensa ”The Voyage Out” (1915) ja pohtinut sen saamaa vastaanottoa ja tietää mitä on kohta edessä. Toinen kirja ”Night and Day” (1919) valmistui edellisenä vuonna. Uudesta kirjasta ei ole tulossa rakenteeltaan samanlaista kuin kahdesta aiemmasta, perinteisestä romaanista.

Neljä muutakin kesän 2010 ’artikkelia’ ovat samanlaisia. Blogin perusteella Piha on kuitenkin lukenut vain yhden Woolfin kirjan eli ”Mrs Dallowayn” (1925). Siitäkin hän on lainannut englanninkielisen kappaleen, vaikka kirja on käännetty jo vuonna 1956 suomeksi ja siitä on viimeksi vuonna 2003 otettu uusi pokkaripainos.

Lukupiirin blogiin Piha on läiskäissyt tällaisen lainauksen:

“It ended in a transcendental theory which, with her horror of death, allowed her to believe, or say that she believed (for all her scepticism), that since our apparitions, the part of us which appears, are so momentary compared with the other, the unseen part of us, which spreads wide, the unseen might survive, be recovered somehow attached to this person or that, or even haunting certain places after death . . . perhaps-- perhaps.”

Helsingin Sanomien verkkolukupiirin vetäjä on onnistunut jälleen tuottamaan pari virhettä kopioidessaan kirjaa. Lisäksi hän on kirjoittanut ’artikkeliinsa’ kommentin: ”Enpä muuten tiennyt, että tämän kirjan työnimi oli 'The Hours'. Upea kirja."

On hämmästyttävä suoritus ihmiseltä, joka on edellisenä päivänä kirjoittanut blogiinsa ’artikkelin’ Virginia Woolfin päiväkirjoista, välttää tietämästä edellä mainittua ”Mrs Dalloway” – kirjan työnimeä. Se kun vilahtelee päiväkirjassa tuon tuostakin. Kirjoitusvirheet Piha olisi onnistunut välttämään käyttämällä tietokoneensa Kopioi-Sijoita – toimintoja, sillä kirjan englanninkielinen laitos löytyy Project Gutenbergin sivuilta helposti.

Keskustelu verkkolukupiirissä ei sekään ole päätä huimaavaa. ”Mrs Dallowaysta” on yhteensä 14 kommenttia, joista suurin osa käsittelee muuta kuin ”Mrs Dallowayta”. Harri vastaa Kirsin kommenttiin upea kirja ”niin minustakin”. Mihahokin kertoo pitäneensä kirjasta ”perustavanlaatuisemmin” kuin muista Woolfin kirjoista. Eijan mielestä taas ”Mrs Dalloway kannattaisi lukea taas uudelleen”. Leena puolestaan toteaa, että ”Mrs Dallowayta tuskin minulla ylittää mikään Woolfin teos”. Violeta ”piti hurjasti” Mrs Dallowaysta. Utelias kertoo, ettei ole lukenut kirjaa.

By the way. Kyllikki Hämäläisen suomennoksena (s. 233-4) "Mrs Dalloway" - sitaatti kuuluu näin:

Hän [Mrs Dalloway] päätyi metafyysiseen teoriaan, joka salli hänen kuolemankauhussaan uskoa, tai sanoa uskovansa (huolimatta skeptisismistään), että se näkyväinen ilmiö, joka me olemme, on yhteydessä toiseen osaan meitä, näkymättömään, joka leviää laajalle ja joka voi yhtyä johonkin toiseen persoonaan tai myös jäädä olemaan määrättyihin paikkoihin kuoleman jälkeen. Ehkä - ehkä".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti