lauantai 21. elokuuta 2010

Zwerdling: "Mrs Dalloway and the Social System" (1977)

Virginia Woolfin "Mrs Dallowayssa" (1925) on hienovaraista kritiikkiä aikansa yläluokkaa kohtaan, mistä Alex Zwerdling kirjoittaa artikkelissa "Mrs Dalloway and the Social System" (1977). Hän mm. tarkastelee päähenkilöään Clarissa Dallowayta kriittisesti muiden henkilöiden kautta eri tilanteissa.

Woolfin kerronta on realistista, ja hän kuvaa kirjassa vuotta 1922, jolloin konservatiivit olivat vielä vallassa, mutta seuraavissa Labour oli ensimmäistä kertaa nousemassa vaalien voittajana vallankahvaan.

Konservatiivien pääministeri David Lloyd George (1916-22) oli merkittävin Mrs Dallowayn juhlien vieraista, mitä kirjassa kuvataan. Hän oli yläluokan vallan symboli. Clarissan mies Richard puolestaan oli parlamentin jäsen, joka havitteli ministeriksi. Ministeritoiveiden kannalta pääministerin käynnillä juhlissa luonnollisesti oli myös symbolista merkitystä. Sen kautta että aviomies mahdollisesti nousee ministeriksi myös vaimon arvo nousee, ja hän voi järjestää entistä hienompia juhlia yläluokalle.

Alempia ihmisiä Clarissalle olivat mm. työväenluokkainen sotaveteraani Septimus Warren Smith, tyttärensä saksalainen kotiopettajatatr Miss Kihlman ja hänen nuoruuden ystävättärensä Sally Seton, joka oli mennyt epäsäätyiseen avioliittoon. Septimus lähti 1. maailmansotaan vapaaehtoisena. Sota meni hänen osaltaan tavanomaisella tavalla sodan viimeisiin päiviin asti, jolloin hänen ystävänsä Evans sai surmansa. Septimus jumittui tähän kokemukseensa ja tunsi syyllisyyttä siitä, että ei ollut mielestään tehnyt kaikkea voitavaansa Evansin hyväksi. Septimuksesta tuli uhka hallitsevan luokan ihmisille, kun hän alkoi oirehtia yhä pahemmin. Evans alkoi elää Septimuksen mielissä omaa elämäänsä ja Septimus itse irtaantui yhä kauemmaksi sodan jälkeisestä todellisuudesta. Hän eli yhä uudelleen sodan tapahtumia sen sijaan, että olisi päässyt traumaattisista kokemuksista esim. lääkäri Sir William Bradshaw'n avulla.

Clarissa ei juhlapäivänsä aikana eikä aiemminkaan kohdannut Septimusta, vaikka tämä asuikin lähialueella; ja heidän tiensä kohtasivat vain edellä mainitun lääkäri Bradshaw'n kautta, jonka vaimo juhlissa kertoi Clarissalle erään nuoren miehen tehneen jokin aika sitten itsemurhan, mikä järkytti Clarissaa hänen oman itsensä takia.

Doris Kihlmanin palkkasi Clarissan mies Richard heidän tyttärensä Elizabethin kotiopettajaksi opettamaan historiaa ja yhteiskunnallisia asioita. Clarissa vihasi Kihlmania, mutta jollain tavalla hän myös piti hänestä. Hän oli hyvin koulutettu, mutta köyhä ja mitättömän näköinen saksalainen. Doris halveksi Clarissaa ja sitä mitä tämä edusti, ja oli rakastunut tämän teini-ikäiseen tyttäreen. Kihlmania ei kutsuttu juhliin, vaikka hän Dallowayn perheen talossa asuikin.

Sally Setonia ei häntäkään oltu kutsuttu juhliin, mutta Sally tuli, koska halusi tavata Clarissan pitkästä aikaa. Clarissa oli ilahtunut tavatessaan nuoruuden ystävänsä, johon oli jonkin aikaa jopa rakastunut. Erityisesti häntä miellytti nähdä Peter Walsh ja Sally Seton yhdessä juhlissa, koska he olivat aikoinaan viettäneet paljon aikaa yhdessä. Tietyllä tavalla Clarissa yhdisti erilaisia ihmisiä, sillä sekä Peter että Sally olivat ihmisiä, joita muissa vastaavanlaisissa juhlissa tuskin olisi nähty.

Alaluokkaiset ihmiset "Mrs Dallowayssä" erottaa yläluokkaisista ihmisistä erityisesti se, etteivät he kontrolloi tai pysty kontrolloimaan tunteitaan samalla tavoin kuin sivistyneet ihmiset vaan ilmaisevat avoimesti esimerkiksi vihan tai rakkauden tunteitaan. Kirja johdattelee lukijan pohtimaan, mitä haittaa tiukasta itsekontrollista mm. Clarissalle on. Hänen on vaikea tuntea myötätuntoa muita ihmisiä kuten Septumus Warren Smithiä tai muita sodassa kärsineitä kohtaan. Hänen on vaikea eritellä tunteitaan myös läheisiään kohtaan, ja toisten ihmisten tunteiden ilmaisut aiheuttavat hämmennystä. Tunteiden tiukka kontrolli aiheuttaa myös ylilyöntejä samoin kuin tunteiden liian avoin esittäminenkin.

Clarissa mielessä pyörivät juhlapäivän aamuna ikivanhat muistot nuoruudesta, jolloin vielä oli toisin. Nuorena ja riehakkaana hän saattoi tehdä asioita, joita ei enää voinut edes kuvitella tekevänsä. Nyt hän yhä enemmän sulkeutui omaan yksinäisyyteensä, joka oli turvallisin paikka maailmassa Mr Dallowayn talon ohella.  Hänestä tuli samanlainen ulkopuolinen kuin Peteristä ja Sallystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti