keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Woolf: "Runoilijan koira" (alk. "Flush, 1933)

Lukaisin hetki sitten läpi Virginia Woolfin pienoisromaanin "Runoilijan koira" (1933), joka kirjaimellisesti kertoo naisrunoilijan koirasta 1840-luvun Englannissa. Kirja on mielenkiintoinen sillä se on kirjoitettu osittain "Flush"-nimisen cockerspanielin näkökulmasta.

Flushin elämää kuvataan niin kuin minkä tahansa kirjallisen hahmon elämää. Oikeastaan kyse on Flushin elämänkerrasta, minkä sivussa emäntä Miss Barrettkin saa osansa. Flush tulee taloon, Flush emäntänsä seurassa nojatuolin vieressä ja makuuhuoneessa, Flush vaunuissa matkalla Lontooseen, Flush Regent Parkissa katsastamassa muita koiria ja koirarotuja, Flush aistimassa mitä emäntä lukee kirjeestään, Flush Mr Browlingin koivessa kiinni ja palvelijan rangaistavana, Flush Italiassa tutustumassa sikäläisiin koiriin jne. Emäntä ja hänen koiransa vanhenevat tasatahtiin ja lopulta Flush vain kuolee.

Suuri osa kirjasta on uhrattu yhdelle tapahtumalle. Erään kerran Flush kidnapataan ja hänestä vaaditaan lunnaita. Tilanteessa mitataan mikä on Flushin arvo ja mitä sen lähellä olevat ihmiset oikein ajattelevat lemmikeiden elämästä.

Ehkäpä seuraava sitaatti kertoo jotain olennaista Woolfin tavasta kertoa Flushista ja hänen suhteestaan ihmisiin:

"Ihmisen nenä on käytännöllisesti katsoen olematon. Maailman suurimmat runoilijat eivät ole tunteneet kuin ruusun tuoksua yhtäältä ja lannan tuoksua toisaalla. Loputtoman monia vivahteita niiden väliltä ei ole ikuistettu kirjoihin eikä kansiin. Kuitenkin se maailma jossa Flush enimmäkseen eli oli juuri hajujen maailma.

Rakkaus oli pääasiassa hajua, muoto ja väri olivat hajua, musiikki ja arkkitehtuuri, laki, politiikka ja tiede oliva hajua. Flushille itse uskontokin oli hajua. Meidän kykyjemme rajoissa ei ole kuvata alkuunkaan, miten se koki päivittäisen kyljyksensä tai keksin. Ei edes Swinburne olisi pystynyt sanomaan mitä Wimpole Streetin haju merkitsi Flushille kuumana heinäkuisena iltapäivänä."
(s. 82)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti