keskiviikko 24. elokuuta 2011

Dahl: "Nilviöt" (1991)

Häpeäkseni tunnustan, että lasten- ja nuortenkirjat ovat minulle varsin vieraita. Tietysti olen aikoinani lukenut viisikot, aarresaaret ja huckleberryfinnit, mutta siinä se sitten on ja siitä on aikaa enemmän kuin paljon. Harrastuneisuutta ei ole ollut.

Edes Dahlin teokset eivät ole tulleet vuosien varrella tutuiksi, vaikka jotain niiden tarinoista olen aina välillä lukenut ja kuullut. Ja onhan niistä tehty elokuviakin, joista kai tällä hetkellä tunnetuin on "Jali ja suklaatehdas" [2006], joka on tullut viime vuosina useasti TV:stä.

Toinen elokuvista joka tulee mieleen on "Matilda (ja lastenkapina)", jota en ole nähnyt. Uusinta "Kekseliästä kettua" (2009) en ole myöskään nähnyt, ja lähikirjastostani se katosi parin lainauskerran jälkeen. Googlettamalla sain selville, että myös "Iso kiltti jätti" (1989) - kirjan pohjalta on tehty elokuva, jonka toisena käsikirjoittajana Dahl itse on niin kuin muissakin elokuvissa.

"Nilviöt" (1991, alk. 1980) minulle vinkkasi oman kirjastoni virkailija, joka tuntee hyvin lasten- ja nuortenkirjallisuutta, koska hän mm. tekee niitä koskevat hankinnat ja on testannut kirjoja omilla lapsillaan.

Syy, miksi tällä hetkellä seulon nelosluokkalaisilla sopivaa, taattua tavaraa luettavaksi, on siinä että tarkoitukseni on vinkata lähialueen nelosluokille näitä kirjoja kirjastonkäytön opetuksen kylkiäiseksi (vai miten päin se nyt sitten olikaan...).

     *     *     *

"Nilviöt" on kirja, jonka kaltaista en ole ottanut aiemmin käsiini. Tai enintään sen tarina muistuttaa George Orwellin "Eläinten vallankumousta" (1945). Se on omaperäinen, omalaatuinen, absurdi eli järjetön tarina, päättömine tapahtumineen oudossa, mutta meidän maailmaa muistuttavassa maailmassa. Kirja panee ajattelemaan asioita ja mielikuvituksen liikkeelle. Kirjaa ei voi vain lukea. Koko ajan on kysyttävä, mitä tämä, jota tässä nyt kerrotaan, merkitsee (vai merkitseekö se mitään kelleen).

Kirjan päähenkilöinä ovat herra ja rouva Nilviö, ja sukunimi Nilviö selvästi viittaa, assosioituu nilviäiseen, johonkin niljakkeeseen jollaisia herra ja rouva Nilviö ovat.

Nilviöt ovat (ulkoisesti) inhottavia ja sellaisiksi kuvattu. He ovat myös ilkeitä, toisilleen ja muille. Heissä ei ole mitään (sisäisestikään) hyvää. He ovat siis moralisoiden sanottuna pahoja, ja he myös tekevät pahojaan toisille eläville olennoille. Nilviöt nimittäin syövät lintuja (tosin niinhän suurin osa ihmisistä tapaa tehdä tilaisuuden tullen). - Kerran herra Nilviö on pyydystämäisillään kotikutoisin menetelmin jopa neljä pikku poikaa, jotka tosin pääsevät häneltä karkuun. Pojat hätistivät vahingossa karkuun Nilviöiden viikottaisen lintupiiraan linnut, ja herra Nilviö ajatteli, että linnut voi ehkä tällä kertaa korvata pikku pojilla, joissa on enemmän lihaakin kuin linnuissa.

Nilviöiden maailmassa erot eri lajien välillä eivät ole niin suuria kuin ihmisten maailmassa. Linnut osaavat ajatella ja ennen muuta puhua. Samoin apinat, joita Nilviöt pitävät häkissä lemmikkeinään. Apinat ovat olleet aiemmin Nilviöiden elinkeino, sillä he opettivat apinoille temppuja, joita esitettiin sirkuksessa (tällaistahan ihmisetkin tekevät...).

Aikansa Nilviöiden terroria kärsittyään eläimet - apinat ja linnut - päättävät ryhtyä vastarintaan. Eläinten sankariksi lentää pihaan Afrikasta sattumalta Punkerolintu. Oikeastaan Punkerolintu ei ole sankari, mutta se osaa sekä lintujen että apinoiden kieltä, jolloin apinat pystyvät Punkerolinnun kautta varoittamaan lintuja Nilviöistä. - Tilanne johtaa Nilviöiden ja eläinten kamppailuun, jonka eläimet nokkeluudellaan voittavat. Samalla eläimet saavat kostettua Nilviöille niiden tekemät pahat teot kuitenkaan tappamatta - tai pahemmin vahingoittamatta - Nilviöitä. Muuta kuin henkisesti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti