sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Aho: "Lastuja I-III" (1920) - USKOLLINEN

Satuin tunti sitten kuuntelemaan YLE Radio 1:n "Epookki" - ohjelmaa, jossa keskusteltiin juhlakalu Juhani Ahon "Lastuista", joista on vuonna 2011 julkaistu jälleen uusi valikoima. Ensimmäinen kokoelma "Lastut I-III" julkaistiin vuonna 1920, vuotta ennen Ahon kuolemaa.

En voi olla mainitsematta, että WSOY:n verkkokauppa myy kuolleen sielun pienoisnovelleja hintaan 36 euroa, mutta ruotsalaisen Bookplussan sivuilta saman kirjan saa n. 26 eurolla. Mononopolikirjakauppa Suomalainen myy kirjaa kolmellakympillä. KAIKKI "Lastut I-III" saa myös ILMAISEKSI.

Project Gutenberg - Juhani Aho: Lastuja I-III. Osoite on:
http://www.gutenberg.org/ebooks/13691

Uskon, että "Lastuja" saa myös, minkä tahansa yleisen kirjaston poistomyynnistä, sillä kirjastot tulevat lähivuosina MASSIIVISESTI poistamaan Opetushallituksen ohjeiden mukaan - ties mistä syystä (kenties tukeakseen kustantajia) - kirjoja. Koska esim. 'kansalliskirjailija' (!?) Juhani Ahon kirjoja ei lueta, ne tuhotaan. Tosin omaankin lähikirjastoon on hankittu Juhani Ahon "Valikoima lastuja" (2011), mutta sehän onkin uusi kirja. Ja uusia kirjojahan ihmiset lainaavat.

     *     *     *

Kaksinaismoraali rehottaa muuallakin kuin kirjamarkkinoilla. Palatakseni radion "Epookki" - ohjelmaan korviini särähti dosentti Pertti Lassilan ja toimittaja Maritta Alander-Valtosen keskustelu lastusta "Uskollinen". Olin sattunut lukemaan mm. tämän Juhani Ahon lastun vain joitain viikkoja aiemmin Samsung Galaxy - älypuhelimeltani. Olin imuroinut "Lastut I-III" EPUB-muodossa ensin kannettavaan tietokoneeseen ja siitä kännykkääni.

Nykyisenä kiireisenä aikana ei - varsinkaan sähköisissä medioissa tietysti - pystytä paneutumaan yksittäisiin teksteihin kovin syvällisesti. Aika on rajallinen resurssi. Eikä Ahon "Uskollinen"-novelliinkaan (tai mikä se nyt sitten onkaan) pysähdytty kuin toviksi paperossille.

Juhani Aho oli pukki tai panomies miten vain. Siis jos ajattelee asiaa juutalais-kristillisen moraalikäsityksen näkökulmasta . Ja samalla asenteella hän oli kirjoittanut novellin "Uskollinen". Toki radiossa novellista keskusteltiin sivistyneen asiallisesti puuttumatta Ahon persoonaan, mikä olisi ollut sopimatonta.

"Uskollinen"-novelli on lukemisen arvoinen. Suosittelen. Teksti on lyhyt eikä siihen kulu paljon aikaakaan. Vaikka paperille painettu novelli ei ole ajaton, novellin sisältö on. Nuoret miehet - ja mikseivät vanhemmatkin - ovat TUHANSIA vuosia, jo ennen maatalousKULTTUURIN syntyä, katselleet naisia ja saaneet kiksejä kauniista ja muodokkaista naisista. Kenellä sitten on millainenkin fetisismi. Kuka tykkää rinnoista, kuka taas vartalon muodoista, joku katselee vain kauniita kasvoja, tuoksuihinkin voi keskittyä tai heleään ääneen, nauruun jne. Varakkuudesta tai yhteiskunnallisesta asemastakaan tuskin on haittaa.

Joku voi haluta myös yhteiskunnalliselta asemaltaan alempia niin kuin Juhani Ahon akateemisesti koulutettu pätkätyöläinen, päähenkilö Antti. Kai hän ajatteli katsellessaan ikkunasta ulos, että ohitse katua kulkevat somat, nuoret tytöt ovat vapaata riistaa niin kuin metsän puput ja pyyt Ahon omalle haulikolle.

     *     *     *

Antin talvi oli mennyt masturboidessa, minkä voi lukea rivien välistä. Kihlattu Miia ei tietysti antanut, sillä hän edusti aikansa absoluuttista seksuaalimoraalia. Vasta papin aamenen jälkeen alkaisivat lihan ilot. Muuten toki sai pitää hauskaa ja istua ravintoloissa ja käpälöidä sen minkä ehti. Vain penetraatio oli kiellettyä. (Ja olihan siinä omat vaaransakin, sillä saattoi käydä niin kuin Canthin "Anna Liisalle".)

Oli miten oli. Oli Juhannus ja Anttia panetti - nuori mies kun oli - niin perkeleesti. Miia oli sukulaistensa luona Kuopiossa ja Antti yksin Helsingin Kruunuhaassa pienessä asunnossa. Hänen piti mm. uskollisuutensa osoitukseksi kirjoittaa säännöllisesti rakkauskirjeitä morsiamelleen Miialle, mutta Antista tuntui, että kaikki oli sanottu jo moneen kertaan. Ja oli Juhannus.

     *     *    *

Katseltuaan riittävästi rantaan kirmaavia neitsykäisiä, Antti päätti lähteä kädet ojossa mukaan. Kirje jäi vielä kirjoittamatta. Etelä-Satamasta hän hyppäsi Degeröhön menevään laivaan. Juhlapaikalla olivat tietysti kokot, tanssilavat ja kutemapaikat ja muut. - Antti ei keksinyt oikeita iskurepliikkejä, joten suvinen saalis jäi saamatta. Sen sijaan Antti alkoi miettiä Miiaa, ja mitä tälle kirjoittaisi kotiin päästyään.

Vain ajatuksissan uskoton Antti alkaa kirjoittaa:

"Rakas Miia! Nyt on juhannusilta, minä istun yksin kamarissani ja kirjoitan sinulle tätä kirjettä. Jos sinä tietäisit, kuinka minä sinua äärettömästi rakastan! Et voi kuvitella, kuinka minä sinua ikävöin, kuinka korkein onneni on sinut kerran omistaa. Miksi et ole täällä, että saisin sen sinulle suullisesti sanoa, kuiskata sen korvaasi? Miksen saa sulkea sinua syliini, suudella otsaasi, punaposkiasi, ruusuhuuliasi, hivellä hipiääsi, kietoa käsivarttani kaulaasi?»

Jaa-a. Mitäpä tuohon sanoisi. Ikuista ja ääretöntä on rakkaus (mitä runoilijat ovat vuosisadat ja tuhannet toistelleet). Mutta lihallinen rakkaus on lyhytkestoista, ja sitä pitää loputtomasti toistaa, vaikka se sujuisi kuin tanssi, mikä on nautintoon ja iloon liittyvä traaginen elementti. Kaikki loppuu aikanaan niin potenssi kuin elämäkin. Vain rakkauden hedelmät ovat suhteellisen pysyviä, ja pitävät ihmissukua .. jotenkin .. pystyssä.

Alkuperäiskansojen ihmisille ei ole tärkeää, kuka tarkalleen ottaen on lapsen isä. Tärkeää on vain, että lapsista huolehditaan ja että niitä rakastetaan. Todennäköisesti esimerkiksi vaikeasti vammaiset lapset on viety metsään ja jätetty sinne kuolemaan. Naiset ovat naineet kuin kanit niin kuin miehetkin, jos siltä tuntuu. Tuskin sen enempää tai vähempää kuin nykyäänkään, sillä eihän ihminen lajina ole muuttunut mihinkään. Kiintymys oli ennen maatalousKULTTUURIN syntyäkin tärkein syy, miksi jonkun kanssa maattiin tai oltiin makaamatta. Varmasti sukujen ja heimojen kähistessä keskenään naisia raiskattiin ja miehiä tapettiin niin kuin tänäkin päivänä sodissa. SIIS hyvin vähän ovat asiat vuosituhansien varrella muuttuneet. - Suurten uskontojen moralismi on ehkä suurin muutos viimeisen parin vuosituhannen aikana, mitä on käytetty ihmisten varsinkin naisten alistamisessa hyväksi.

     *     *     *

Mitä Juhani Ahon "Uskollinen"-novellista on opittavissa tai mikä on sen sanoma? Millainen nuori mies on tarinan Antti? Antti voisi olla melken kuka tahansa akateemisesti koulutettu työtön tämän päivän Suomessa, joka on saanut jostain virastosta pätkätyön, mutta ei tiedä taas mitä sen jälkeen. Taustaltaan hän on todennäköisimmin torpparin tai talonpojan poika.

Perhettä hän ei voi - tai halua - perustaa ennen kuin hänellä ovat säännölliset tulot. 1900-luvun alussa tuskin tarvitsi odottaa pitkään pysyviä työsuhteita, virkaa jossain virastossa, tointa yleisessä kirjastossa tai pestiä sanomalehteen.

Antti on siirtymävaiheessa. Elämässä ovat kaikki asiat vielä täysin levällään. Hän on juuri valmistunut ja mennyt kihloihin. Visiot tulevaisuudesta ovat hämäriä. Jossain sopivassa ympäristössä Antista voisi tulla (poliittisesti) katkeroitunut lapualainen tai kiihkeä kommunisti. Kaikki on vielä avoinna. - Yhteistä tämän päivän Suomelle on, ettei kukaan ole kiinnostunut akateemisesti koulutetuista. Heidän automaattisesti oletetaan selviävän mistä tahansa, vaikka heillä ei ole minkäänlaista sosiaalista turvaverkkoa ympärillään toisin kuin esimerkiksi maanviljelijöillä (maalla), käsityöläisillä, teollisuustyöntekijöillä ym. He ovat orpopiruja yhteiskunnassa, jolla ei ole heille kovin paljon tarjottavaa. Poikkeuksen tekevät papit, juristit, lääkärit ja insinöörit.

Tietysti aina voi kysyä, miksi pirussa Antti sitten alkoi lukea esim. suomen kieltä, kotimaista kirjallisuutta ja Suomen historiaa ym., jos siitä ei ole hänen tulevaisuutensa kannalta paljon hyötyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti