lauantai 3. syyskuuta 2011

Barrett: "Tintti ja siniset appelsiinit" (1964)

Philippe Condroyerin ohjaama "Tintti ja siniset appelsiinit" ei ole ehkä suuri elokuva muuta kuin sisältönsä puolesta. Professori Tuhatkauno osallistuu tässä André Barrettin käsikirjoittamassa Tintti-elokuvassa maailman nälänhädän poistamiseen auttamalla monien mutkien kautta espanjalaista kollegaansa Zalamea kehittämään sinistä appelsiinia Valenciassa.

Ideana on että sinistä appelsiinia ja muita geenimanipuloituja kasvilajeja voisi viljellä vaikka Saharan autiomaassa. - Ajatus ei ole nykymaailmassa vieläkään romukoppaan heitetty. Kaikkea muuta. Tosin tänä päivänä ehkä ajatellaan enemmän sitä, miten Saharaan voisi rakentaa aurinkoenergiaa käyttäviä voimaloita, joiden energialla olisi mahdollista viljellä manipuloimattomiakin kasvilajeja.

Esimerkiksi turkulainen kulttuurihistorioitsija ja tutkija Hannu Salmi ei blogissaan ole kovin ihastunut "Sinisiin appelsiineihin" ja sen 60-lukulaiseen tiedeuskoon. Hän ei tosin ota huomioon, että elokuva on lastenelokuva. Ehkä on parempi usko tieteeseen kuin maailman rauhaa järkyttäviin suuriin uskontoihin. Elokuva jättää avoimeksi, onko keksinnöstä lopulta ratkaisua nälkäongelmiin. Elokuva keskittyy Tintti-tarinoille tyyppilliseen tapaan Tintin, kapteeni Haddockin ja Milou-terrierin seikkailuihin.

Elokuva on joka tapauksessa harvinaisuus elokuvien joukossa, sillä vain yksi vastaavanlainen Tintti-elokuva on tehty muutamaa vuotta ennen tätä elokuvaa eli Jean-Jacques Viernen ohjaama "Tintti ja merirosvojen aarre" (1961). Elokuvia yhdistää Tinttinä esiintynyt näyttelijä Jean-Pierre Talbot.

Elokuvassa ovat keskeisessä roolissa espanjalaiset lapset, jotka auttavat niin Tinttiä kuin Espanjan diktaattori Francon aikaisia viranomaisia saamaan kiinni roistoja, jotka yrittivät keksinnön varastaa. Tahoja on itse asiassa kaksi, jotka ovat Zalamean keksinnön kimpussa. Toinen on amerikkalainen monikansallinen yritys Appelsiini Oy ja toinen Arabian niemimaalta lähtöisin oleva emiiri Sadek.

Meidän mustavalkoisesti kaikenkarvaisia demokratioita ylistävässä ajassamme on syytä miettiä joskus monenkirjavammin, millaisia taloudellisia järjestelmiä poliitikkomme oikein tukevat esimerkiksi Suomessa. Onko tehtävämme tukea Kreikan pankkeja vai Suomen 400 000 syrjäytynyttä tai ehkä ennemmin syrjäytettyä Suomen kansalaista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti