keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Braun: "Suuri EI ja pieni ei" (2001)

Tänään pisti silmiini kiinnostava keskustelu kahden lapsiin ja nuoriin erikoistuneen kirjastonhoitajan välillä. He olivat eri puolilta Suomea.

Toinen kyseli kuvakirjaa päiväkotia varten. Asiakas halusi tietää, löytyisikö kirjastosta kirjaa, joka käsittelisi, millä tavoin lasta saa kosketella. - Suomessa aihe herättää aina välillä julkisuudessa paljon huomiota ja suuria tunteita, eivätkä esim. isät välillä uskaltaneet halailla ja suukotolla omia pikkutyttöjään ja - poikiaan pelkäämättä, että saavat syytteen ahdistelusta tms. (Niin taitaa olla edelleenkin.)

Lastenkirjainstituutin kirjastonhoitaja vinkkasi yleisen kirjaston kirjastonhoitajalle Gisela Braunin kirjaa "Suuri ei ja pieni ei" (2001), ilmeisestikin sen kummemmin tutustumatta kirjaan. Muita vastauksia ei yleisen kirjaston kirjastonhoitaja keskusteluryhmään saanut. Jos lyhyen meilien vaihdon perusteella voi asiasta jotain päätellä, Suomesta ei löydy tällaisesta aiheesta vieläkään kirjoja. Kaikenlainen koskettelu on sen verran suuri tabu, että keskustelijat itse leimautuvat tai pelkäävät leimautuvansa. Ovat mieluummin hiljaa.

Tilannetta ei ainakaan paranna Gisela Braunin aiheesta tekemä kirja. Selailin samaan aikaan TV:stä tutun Jo Frostin teosta "Lapsityrannit. Kehity kasvattajana" (2006). - Jo Frost on vakuuttanut ainakin minut  taidoillaan käsitellä niin ongelmalapsia kuin -vanhempiakin omilla menetelmillään. Tulokset puhuvat puolestaan.

     *     *     *

"Suuri ei ja pieni ei" on lapsille tarkoitettu tietokirja, selailtavaksi joko vanhempien kanssa tai päiväkodissa.

Kirjassa pieni tyttö istuu isolla puistonpenkillä. Kirjasta ei selviä, miksi tyttö istuu yksikseen ja missä hän tarkalleen ottaen istuu. Lähellä ei näy esim. leikkipuistoa. Ihmisiä kulkee kuitenkin jatkuvasti penkin sivuitse.

Ensin paikalle tulee iso, lihava täti. Tyttö ei ole ihastunut siihen, että joku toinen tulee samalle penkille. Sitten paikalle tulee poika, joka haluaa syödä tytön suklaan. Kun tyttö ei anna suklaata, poika nappaa sen hänen käsistään ja lähtee pois. Paikalle tulee vielä mies, joka haluaa antaa tytölle suukon. Tyttö sanoo, ettei hän halua suukkoa, mutta mies muiskauttaa huuliaan.

Tyttö saa hepulin. Hän nousee seisomaan penkin eteen ja huutaa: "Ei!" Lihava täti penkin toisessa päässä, poika penkin takana ja tyttöä puhutellut mies hätkähtävät. "EI! EI! EI!" - Tyttö osoittaa tätiä sormellaan ja sanoo haluavansa istua penkillä yksin. Pojalta hän nappaa suklaan takaisin itselleen.Miehelle hän sanoo tomerasti kädet lanteilla: "Jättäkää minut heti rauhaan!"

Ihmiset kaikkoavat tytön ympäriltä ja jättävät hänet yksin penkillä. Tyttö jää tyytyväisenä hymyillen istumaan kädet puuskassa penkille.

     *     *     *

Ensimmäinen kysymys, mikä kertomuksesta tulee mieleen on, miksei täti voinut istua samalle penkillä. Tilaahan penkillä oli, ja penkki oli tarkoitettu muillekin kuin oikutteleville pikkutytöille. Esim. Jo Frost korostaa sääntöjen merkitystä käyttäytymisen ohjaamisessa toivottuun suuntaan. Nythän pikkutyttö sanelee säännöt, millä ehdoilla penkillä istutaan.

Tietystikään ei ollut oikein, että poika sieppaa tytön suklaan. Tädin olisi aikuisena olettanut puuttuvan asiaan ja asettavan rajoja lapsille, vaikka kyse ei (ehkä) ollutkaan hänen lapsistaan.

Miehen osalta olisi tärkeä tietää, kuka hän oli. Isä kenties? Äidin uusi miesystävä? Aivan ventovieras ihminen? Tasolla, jolla kirja käsitelee tilannetta, kaikki miehet niputetaan yhteen ryhmään.

Jos poika ja aikuiset käyttäytyvät kirjassa huonosti, niin tekee myös tyttö. Hän nappaa suklaan takaisin - aivan samalla tavalla kuin poikakin. Noudattaa siis samaa kyseenalaista sääntöä. Kun lapsi alkaa esiintyä suhteessa aikuisiin auktoriteettina - ja sanella pelinsääntöjä yhteiselämälle -, aiheuttaa se varsinkin kotioloissa katastrofin, jolloin tarvitaan Jo Frostin kaltaista superlastenhoitajaa.

En suosittelisi tätä kirjaa kelleen enkä missään tilanteessa. Paitsi tietysti esimerkkinä sisällöltään huonosta kirjasta. Ulkoisesti kirja toki on kelvollinen. Kauniita kuvia ja hieno taitto ym.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti