tiistai 6. syyskuuta 2011

Doksiadis & Papadimitriou: "Logicomix. Nerouden ja hulluuden rajalla" (2011)

Kreikkalaisten loogikoiden Apostolos Doksiadiksen ja Khristos Papadimitrioun logiikan historia aikuissarjakuvana esitettynä on yksi mielenkiintoisimmista tietokirjoista, joita käsiini on viime aikoina eksynyt.

Tekijät kutsuvat esitystapaansa sarjakuvan sisällä nimellä 'Logicomix', mikä on myös kirjan nimi. Alaotsikkona Nerouden ja hulluuden rajalla.

Kirjan kehyskertomuksena on kertomus itse sarjakuvan tekijöistä ja sarjakuvan tekemisestä tässä ajassa. Päätarina juonineen esittää Bertrand Russellin ja muiden 1900-luvun alun filosofien ja myös matemaatikkojen keksinnöt pääpiirteissään. Aina 1900-luvun alkuun asti logiikka oli säilynyt kuta kuinkin muuttumattomana antiikin Kreikan Aristoteleestä lähtien.

Russellin ajatusten lisäksi kirjassa kerrotaan hänen elämästään mm. lapsuudestaan, rakkauksistaan ja perheestään. Russell haastoi aikoinaan aikansa johtavat filosofit, mutta myös hänet haastettiin. Sarjakuvassa kerrotaan erityisesti hänen pääteoksensa "Principia Mathematican" aiheuttamasta tragediasta. Russell on myös ikään kuin oman tragediansa kertoja ja päähenkilö samaan aikaan, joka samalla kun kertoo itsestään kertoo myös muista 1900-luvun alun tiedemiehistä -  ja heidän traagisista kohtaloistaan. Russell kävi jopa henkilökohtaisesti tapaamassa kaikkia kollegoitaan ympäri Eurooppaa.

Sarjakuvan finaali on hieno. Aiskhyloksen "Oresteia" - trilogian viimeisen osan esittäminen alkuperäisellä esityspaikallaan Ateenassa. Näytelmän lopussa Pallas Athene tekee sopimuksen Raivottarien kanssa, jotta ne eivät kostaisi Oresteialle hänen tekemäänsä äidinmurhaa. Tämä katkaisee ikuiselta tuntuneen kostonkierteen ja osoittaa, että mahdottomissakin tilanteissa on mahdollista päästä oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Ja esimerkiksi sodat ovat vältettävissä, jos niin puolin ja toisin halutaan.

Ensimmäinen ja toinen maailmansota jättävät nekin jälkensä logiikan historiaan mm. siten, että Ludwig Wittgenstein kuljetti päätösteostaan "Tractatusta" koko 1.  maailmansodan ajan rintamalla, ja julkaisutti sen vasta sodan jälkeen. 20-30 - luvulla Saksassa Gottlob Fregen logiikkaa käytettiin natsien rotuoppien perustelemiseksi. Bertrand Russell itse oli puolestaan poliittisesti liberaali sodanvastustaja. Juutalaisia tiedemiehiä luonnollisesti vainottiin mm. Wienin piirin yksi kärkihahmo Moritz Schick ensin hakattiin ja sitten salamurhattiin Wienissä.Wittgenstein diplomaattisesti jättäytyi ristiriitojen ulkopuolelle, ja vetäytyi Sveitsin Alpeille opettamaan lapsia.

Jos kirjassa on jokin sanoma, se on siinä, että 1700-luvun tiedemiehen Gottfried Leibnizin unelmaa logiikasta, täydellisistä menetelmistä, joilla pystyttäisiin ratkaisemaan kaikki ajattelun ja myös (ihmis)elämän ongelmat ei voi pystyä kehittämään edes tietokoneaikakaudella. Tai tie on ainakin hyvin pitkä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti