lauantai 3. syyskuuta 2011

George: "Hotelli Ruanda" (2005)

Hämeenlinnassa on pyörinyt elo-syyskuun vaiheessa sekalainen joukko tapahtumia Art Häme '11 - otsakkeen alla. Yhtenä teemana on ollut Afrikka. Viime viikolla näytettiin elokuvateatteri Rexissä muiden elokuvien joukossa 29.8.-31.8. kolme maksullista elokuvaa, jotka liittyvät Afrikkaan. Yksi niistä oli TV:ssäkin monta kertaa näytetty Terry Georgen  "Hotelli Ruanda"  (2005).
Sen sijaan että olisin mennyt Rexiin katsomaan elokuvaa lainasin sen kirjastosta. Mitään lisäarvoahan katselu teatterissa ei olisi tuonut. Olisi odottanut, että elokuvien esittämisen yhteydessä olisi ollut esim. aiheeseen liittyviä alustuksia. Näin ei kuitenkaan ollut. Joten minun olikin pakko googlettaa itse ja selvittää mm. elokuvan taustoja.

Elokuva perustuu tositapahtumiin, siihen mitä tapahtui Ruandassa vuonna 1994 kolmen kuukauden aikana. Hutut listivät liki miljoona tutsia kansanmurhassa eurooppalaisten siirtomaaisäntien ja asekauppiaiden sekä YK:n nenän alla. Valkoiset lähetystyöntekijät, jotka olivat keskittyneet lähinnä hutuihin lähtivät sopivasti joukkomurhan aattona koteihinsa, eivätkä olleet tietääkseenkään mitä maassa tapahtui. Jälleen kerran uskontoa käytettiin raa'an politiikan välineenä, eikä kyseessä ollut islaminusko vaan kristinusko. Ei voi kuin toivoa, että näemme päivän, jolloin ihmisten ei enää tarvitse kärsiä maailman uskontojen ja demokratian pakkoviennin takia.

"Hotellli Ruandan" sankari on eurooppalaisille tavoille opetettu musta hotellinjohtaja Paul Rusesabagina (Don Cheadle), joka sattuu olemaan vielä hutu. Elokuvalla eurooppalaiset pesevät joukkomurhan takia vereen tahriintuneita kasvojaan. Omatunnot puhdistuvat, kun tapahtumat jätetään vain tutsien ja hutujen keskiseksi nahisteluksi. Jälleen kerran on tullut osoitettua valkoisen rodun ylivertaisuus mustiin verrattuna hienovaraisella tavalla, eikä ketään pääse syyttämään esimerkiksi rasismista.

     *     *     *

Ars Häme '11:n yhteydessä olisi esimerkiksi voitu kertoa suomeksi käännetyistä kirjoista, jotka käsittelevät Ruandan kansanmurhaa.

Kanadalaisen toimittajan Gil Courtemanche "Kigalin sunnuntait" (2003) perustuu sekin tositapahtumiin. Tapahtumapaikkana on "Hotelli Ruandan" yhteydessäkin monesti mainittu toinen hotelli "Mille Collines".

Amerikkaisen toimittajan Philip Gourevitchin kirja "Huomenna meidät ja perheemme tapetaan" (2001) on kertomus matkasta, jonka hän teki Ruandaan heti kansanmurhan jälkeen. Gourevitch suhtautuu hyvin kriittisesti länsimaiden toimintaan kriisin aikana.

Entinen malli, kirjailijan ja tutsin Leah Chishugin omaelämänkerrallinen teos "Pitkä matka paratiisiin" (2011) on ehkä suomalaisille tutuin teos, sillä Chishug kävi kirjan kääntämisen aikoihin Suomessa esittelemässä teostaan. Hän oli kansanmurhan aikana itsekin päästä hengestään. Chishug pakeni maasta ja on asettunut asumaan Iso-Britanniaan, jossa hän kirjoitti kirjansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti