lauantai 17. syyskuuta 2011

Jalonen: "Kuvittele itsellesi mies" (2005)

On vaikea päättää, mistä Riitta Jalosen pienoisromaanin "Kuvittele itsellesi mies" (2005) käsittelyn aloittaisi. Kansikuvasta, otsikosta, takakannesta, juonesta, sisällöstä ... Kaikkea tekisi mieleni kommentoida samalla kertaa.

Niin kirjan takakannessa kuin kustantajan sivuilla kirjaa tarjoillaan kolmiodraamana, mikä se ei ole. Kirjassa olisivat ainekset siihenkin, mutta niin pitkälle ei päästä.

Kirjan päähenkilöinä on kaksi naista taidemaalari Inari Ojut ja puutarhuri Mirjami Nevalainen. Draaman kolmas osapuoli, Mirjamin aviomies, toimittaja Kalevi sekä kaksoset Jaana ja Tuuli ovat sivurooleissa. Jalonen kirjoittaa välillä Inarin, välillä Mirjamin näkökulmista, mutta Mirjami on kirjan varsinainen päähenkilö.

Teoksessa on paljon viittauksia muihin teoksiin, erityisesti Virginia Woolfin "Mrs Dalloway" - teokseen ja sen hybridiin Michael Cunninghamin "Tunteihin".

Kansi on kuvioitu magnolian kukilla. Kirjassa Inari luonnehtii itseään magnoliaksi katsoessaan itseään peilistä hääpuvussaan. Kukkana se on vanha, ja magnolia oli olemassa jo ennen mehiläisiä 20 miljoonaa vuotta sitten. Kukkaa voi pitää ehkä viittauksena androgyniaan, jota kirjassa on. Inarilla on kotonaan sitkeä peikonlehti, joka kukkien kielellä kertoo, että "otan sinut". Kirjassa Inari - Mirjamin näkökulmasta katsottuna - ottaa Kalevin hetkeksi itselleen, mutta palauttaa sitten takaisin. Inari tuo Mirjamille sairaalaan punaisia ja keltaisia tulppaaneita. Punainen viittaa siihen, että hän tunnustaa rakkautensa (Kaleviin), mutta keltainen puolestaan viittaa rakkauden toivottomuuteen. Rakkaus tuli ja meni.

Kannessa on kuva Inarista hääpuvussa ateljeessaan. Mirjami sanoo hänelle: "Kuvittele itsellesi mies." (s. 143) Sitä Inari ei selvästikään pysty kuvittelemaan (kehotuksesta). Hän on sinkku, joka tosin on utelias toisten, hääparien onnesta. Inari on ostanut itselleen jopa hääpuvun, jossa hän kuvittelee itseään morsiamena. Mirjamin kehotus on tulkittavissa ilkeydeksi tai ironiaksi. Inari ottaakin vähin äänin puvun päältään. Mirjami lähtee kotiinsa ja ovella miettii, että Inari voisi muuttaa nimensä Inari O:ksi, mikä tietysti on viittaus Anja Kaurasen "Sonja O:n" naispuoliseen Don Juaniin.

     *     *     *

Kirja alkaa kuvauksella Mirjamin paluusta lomamatkaltaan Madeiralta. Sinä aikana hänen miehensä Kalevi on tuonut pariksi päiväksi rakastajattarensa Inarin heidän yhteiseen kotiinsa, mikä loukkaa Mirjamia. (Kalevi oli ilmeisesti naiivisti kuvitellut, ettei suhde paljastuisi.)

Mirjami päättää kostaa kummallekin. Hän vie Kalevin hellyydellä vaalimat viherkasvit pihalle pakkaseen, jonne ne kuolevat. Samalla hän heittää Kalevin vaatteet jätesäkeissä pihalle. Sattuma astuu tässä vaiheessa kuvioon mukaan. Juovuspäissään Mirjami putoaa rapuista alas ja menettää tajuntansa ja joutuu joksikin aikaa sairaalaan.

Sairaalassa Mirjami keksii juonen. Hän soittaa Inarille ja pyytää tätä maalaamaan itsensä ja taulun takia käymään sairaalassa. Inari tuleekin, potien huonoa omaatuntoa, ja naiset vähitellen tutustuvat, tosin aika pinnallisella tasolla, toisiinsa. Sairaalasta päästyään Mirjami käy joitain kertoja Inarin luona niin, että tämä saa maalattua taulunsa. Kalevi ei luonnollisesti pidä ajatuksesta, mutta ei voi asialle mitään. Inarin ja Kalevin välit katkeavat salarakkauden paljastumiseen.

Saatuaan taulunsa valmiiksi, Inari tulee Mirjamin ja Kalevin luo vierailulle. Inari luulee tapaavansa vain Mirjamin, mutta Kalevikin tulee kotiin. Seurauksena on sosiaalista pelaamista, mikä johtaa siihen, että Inari päättää Mirjamin toiveen mukaisesti jäädä yöksi Nevaloiden luo. Yöllä hän kuitenkin vähin äänin lähtee kotiinsa päättäen, ettei ole enää missään tekemisissä pariskunnan kanssa. Mirjamin ja Kalevin elämä palaa perinteisen keskiluokkaisiin ja porvarillisiin uomiinsa.

     *     *     *

Kirjassa on paljon naisten mielen sisäistä tajunnanvirtaa, mistä muut eivät tiedä mitään. Samankaltaista kuin esimerkiksi Woolfilla. Kukkasymboliikan ohella on myös monenlaista vesisymboliikkaa, minkä kautta kuvataan Inarin ja Mirjamin ajatuksia, tunteita ja käytöstä.

Mirjami harrastaa avantouintia, pitää aaltoilevasta vedestä, merestä ja myrskysäästä. Kun Inari ja Kalevi laivalla ensimmäisen kerran tapasivat toisensa, he keskustelivat matkustamisen turvallisuudesta. Kalevin kommentti oli, että onneksi Itämeri on matala. Naisia, niin Inaria kuin Mirjamia, kiinnostaa enemmän veden pinta ja pinnantason vaihtelut. Jos laiva uppoaa, ei veden syvyydellä ole paljonkaan merkitystä ihmisten kannalta vaan vain sillä, jäävätkö he itse pintaan vai eivät.

Kenties Jalonen yrittää kerronnallaan tuoda esiin miesten ja naisten eron suhteessa siihen, miten nämä suhtautuvat seksuaalisuuteen. Naisille pinnallisetkin suhteet ovat merkityksellisempiä kuin miehille. Naiset eivät pelkästään nai. Miehet haluavat ja pelkäävät tunkeutua yhä syvemmälle, jonne sitten hukkuvat (jollei joku heitä pelasta) tai selviytyvät sankareina. Pinnalla pinnan vaihteluilla - hetkellisillä tunteilla, ajatuksilla, kosketuksella - on merkitystä. Syvällä liikkuvat ajattomat suuret kalat, joita pyydetään - ja sitten päästetään takaisin mereen. Kiksit saadaa pyytämisestä, mutta itse saaliilla, ja miten sille käy, ei lopulta ole merkitystä. (Niitähän riittää.) Pinnalla, uitaessa tai jään päällä  käveltäessä, kaikki ovat vedessä samanarvoisia.

Ehkä hieman onnahtelevaa symboliikkaa mutta toimivaa. Riitta Jalonen kuvaa osuvasti suomalaista keskiluokkaista porvarillisuutta, joka 2000-luvulla ulottuu yhteiskunnan laidasta laitaan. Kuvaus sopii yhtä hyvin hyvin palkattuun vauraaseen työmieheen kuin luterilaiseen rovastiin.

     *     *    *

Ero toisaalta Woolfin ja Cunninghamin ja toisaalta Jalosen kuvaamien ihmisten välillä on suhteellisen suuri. Suomalainen (ylempi) keskiluokka on pikkusieluista, nousukasmaista, öykkäröivää, rehvastelevaa. Elämän suuret linjat ovat hukassa. Omasta asemasta ei olla varmoja. Sivistyneen käyttäytymisen leima puuttuu. Sen sijaan oma tahto runnotaan väkisin kyynärpäitä käyttäen läpi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti