keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Jansson: "Muumipappa ja meri" (1965)

Muumiperhe muuttaa "Muumipappa ja meri" (1965) - kirjassa majakkasaarelle, kun elämä Muumilaaksossa oli käynyt tylsäksi. Saari ei ole ihan hirveän kaukana mantereelta katsottuna, sillä se näkyy pienenä muurahaisen kokoisena pisteenä horisontissa.

Matkalle lähtee Muumipappa ja Muumimamma sekä Muumipeikko ja Myy. Muita Muumilaakson hahmoja ei kirjassa ole, jollei mukaan lasketa Mörköä, joka seurasi heitä saareen. Tosin vain Muumipeikko tietää Mörön olemassaolosta.

Perillä perhe majoittuu majakkaan ja huomaa heti, että majakka ei ole ollut käytössä aikoihin. Muumipappa päättää panna loiston päälle heti, kun ehtii. Ensimmäisenä yönä saaressa hän näkee painajaista siitä, ettei valon sytyttäminen onnistukaan. Eikä se onnistukaan vasta kuin aivan tarinan lopulla, kun oikea majakanvartija saapuu paikalle. Itse asiassa majakanvartija on ollut koko ajan saaressa kalastajana, mutta sitä muumit eivät tiedä.

Elämä saarella on verkkaista, vaikka kaikenlaista kirjan aikana ehtii tapahtuakin. Muumimamma on ensimmäinen, joka kyllästyy saarella olemiseen tai oikeastaan hänen tulee vain ikävä Muumilaaksoon. Ikävänsä mamma voittaa alkamalla maalata kukkia ja muutakin Muumilaaksoa majakan huoneiden seiniin.

Muumipappa puolestaan keskittyy omiin tutkimuksiinsa - ja Myy ja Muumipeikko tekevät mitä tekevät. Kuljeksivat pitkin saaren rantoja ja tekevät omia löytöjään. Erityisesti Muumipeikko ihastuu Merihevosiin, joille hän vie lahjojakin. Möröstä jota hän ennen pelkäsi tulee lopulta Muumipeikon hyvä kaveri, bestis, jota hän käy joka päivä katsomassa. Hän jopa muuttaa öiksi rannalle pitääkseen seuraa Mörölle ja nähdäkseen Merihevosia niin usein kuin mahdollista.

Elämän ja kuoleman kysymyksiäkin muumit ja Myy kohtaavat. Muurahaiset osoittautuvat peikkojen riesaksi, Myy ei niistä niin välitä. Murkkuja ei vain saada hätistettyä pois, ja Muumipeikko turvautuu Myyn apuun. Tämä lupaa hävittää keltiaiset - ja sen hän tekeekin paloöljyllä, mitä Muumipeikko paheksuu. Hän ei olisi halunnut tappaa niitä. Keltiaiset kuitenkin palaavat takaisin, ja vasta raju myrsky hävittää ne lopullisesti.

     *     *    *

Majakanvartija-kalastaja jää kirjassa hieman mystiseksi hahmoksi. Hän oli 4-5 vuotta aiemmin luopunut majakan ylläpitämisestä ja keskittynyt kalastamiseen. Vartija muun muassa turhautui siihen, että laivoja liikkui niin harvoin. Hän oli edellisen neljän vuoden aikana nähnyt vain yhden laivan.

Jotain pahaa tai pelottavaa vartijalle oli majakassa tapahtunut, mutta sitä ei kerrota. Hän pelkäsi astua majakan ovesta sisään, mutta voitti pelkonsa muumien avulla - ja ryhtyi taas majakanvartijaksi. - Kenties lintujen törmäily majakan valoihin ja niiden kuolemat olivat järkyttäneet häntä. Tosin sama ongelma jatkui, kun majakka loistoineen otettiin uudelleen käyttöön...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti