torstai 1. syyskuuta 2011

"Kirjoittamisen ihanuus" - KUUNTELE KESKUSTELUJA

"Kaikki kirjailijat salakuuntelevat. Ellet ole jo parantumaton salakuuntelija - ryhdy sellaiseksi. (..) Yritä kirjoittaa muistiin keskusteluja." (s. 20)

     *     *     *

Kun en, oikeasti, käy missään, en myöskään voi kuunnella keskusteluja. No, jotain päivän aikana kuitenkin kuulen (kun kuuntelen ja seuraan itseäni).

Ensimmäinen keskustelu taisi tänään olla suurin piirtein tällainen:

Noin 35-vuotias valkoinen äiti palauttaa kirjoja. Mukanaan musta pieni tyttö. Hän jo ennakoi tulevaa keskustelua:
- Ei, tällä kertaa en lainaa. En millään ehdi. Palautan vaan nämä.
- Selvä kiitos.

Äiti menee kuitenkin lastenosastolle. Tyttö kinuaa:
- Eikö tätä voisi lainata? Tai tätä.
- Ei, ei nyt. Ei ole lainauskorttiakaan mukana.

Kävelevät uutuushyllyn kautta vähitellen kohti ovea. Äiti pysähtyy poistokirjojen luona pitkän tovin. Poimii useita kirjoja ja tulee uudestaan lainaustiskille:
- Ottaisin nämä.
- Yksi kolmekymmentä. Kiitos.
- Hei.
- Hei.

     *     *     *

Samankaltaisia keskusteluja loputtomin eri variaatioin kuulen, käyn päivittäin kymmeniä. Lapsia äitiensä kanssa asuu alueella paljon. Suurin osa lapsista on kuitenkin päivisin päiväkodeissa, ja he käyvät kirjastossa ryhmiensa kanssa. Pääsääntö on: kun päiväkoti tulee lainaamaan kirjoja, vain muutama lapsi on ohjaajien ja opettajien mukana. Koko ryhmä on mukana, kun tullaan pari kertaa kuukaudessa elokuvanäytöksiin.

     *     *     *

Toinen keskustelu. Eläkeläisnainen saapuu paperiläjän kanssa kirjastoon. Hänellä on ilmeisesti jonkin yhdistyksen käsinkirjoitettuja papereita mukanaan. Voisi olla vaikkapa rahastonhoitaja. Hän läjäyttää paperinsa tiskille, pitkiä listoja ostetuista tavaroista, joiden hintoja on käsipelillä ynnäilty yhteen.

- Haluaisin ottaa kopioita, hän sanoo ja kävelee tottuneesti kopiokoneelle ja alkaa töihin.

Katselen jonkin aikaa hänen touhuaan. Homma ei ota ihan sujuakseen. Ottaa kopion, johon on kopioitunut vain pari lukua. Oli asetellut paperit jotenkin väärin. Lisäksi kone ottaa A4:n sijaan A3:n.

- Voinko auttaa.
- Ei, kiitos. Jätin vahingossa paperin alustalle.
- Niin, kone oletti, että haluat ottaa isomman kopion.
- Kyllä.
- Täytyy hieman saksia näitä papereita.
- Tuolla olisivat sakset.

Osoitan tiskin takana olevaa purkkia.

- Minulla ovat omat sakset mukana.

Nainen vetää hymyillen askartelusakset kassistaan. Kopiointinsa jälkeen hän summittaisesti laskee kopioiden määrän ja sanoo itsekseen ääneen niin että kuulen:

- Kymmenen.

Huomaan heti, että kopioita on enemmän, mutta en sano mitään. Nainen tulee tiskille. Toistan:

- Siis kymmenen. Neljä euroa.

Nainen antaa rahat, kiittää ja lähtee tyytyväisen näköisenä kohti kirjaston ovea.

     *     *     *

Kolmas keskustelu.

Noin kuusikymppinen kanta-asiakas on tottuneesti kiertänyt ensin palautushyllyn, sitten uutuushyllyn ja lopulta hakenut dekkarin ja pari muuta kirjaa. Kävelee sitten tiskille ja ojentaa ensin kortin sitten kirjat:

- Kiitos.

Otan kortin. Luen kortin viivakoodin ja käsittelen kirjat, jotka annan yksitellen takaisin. Nainen odottaa ja panee pinkan kerrralla kassiinsa, mutta sujauttaa ensin päällä olevan kortin kukkaroonsa.
- Kiitos.
- Hei.
- Hei.

Tavanomaisen niukka dialogi. (Kaikki eivät halua keskustella.)

     *     *     *

Neljäs keskustelu.

Jälleen eläkeläisrouva. Tulee kirjaston ovesta sisään muutama kirja kainalossaan. Kävelee suoraan tiskille. Nyökäyttää hieman  päätään ja sanoo lakonisesti:

- Nämä ovat palautuksia.
- Kiitos.

Rouva kääntyy ympäri ja kävelee saman tien ulos sanomatta sanaakaan.

     *     *     *

Viides keskustelu.

Keski-ikäinen noin 55-58 -vuotias, hieman hitaasti liikkuva mies saapuu seuraavaksi kirjaston ovesta. Hän astelee epävarmasti, ottaa muutaman sivuaskeleenkin ja pysähtyy pari kertaa matkansa aikana kohti tiskiä. Vakioasiakas hänkin, jolla on aina pieni hymynväre huulillaan. Sanoo:
- Mulla on varaus.
- Niinpä näkyy olevankin. Käyn hakemassa. Olepa hyvä.

Lainaan kirjan miehelle. Hän jää tapojensa mukaisesti vielä tiskille, ja odotan josko hän sanoo jotain. Useasti hän vaihtaa pari sanaa jostain asiasta. Saatamme jutella pidempäänkin. Minulla ei ole mitään sanottavaa lainatusta kirjasta, joten olen hiljaa.

- Hm. Varaisin vielä Jenni Vartiaisen "Seilin". Näin sen pääkirjastolla. Se on ilmestynyt viime vuonna.
- Niin on. Olen ajatellut itsekin lainata sen. On ehkä täällä tai Tuomelassa.
- Ei ole tarkistin jo.
- Selvä. Panen varaukseen.
- Kiitos.

Mies nyökäyttää päätään ja teen samoin. Mies suuntaa askeleensa kohti lehtilukusalia.

Jne ja jne vastaavanlaisia keskusteluja kirjasin parin tunnin aikana toistakymmentä tiskillä olevaan muistikirjaani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti