perjantai 2. syyskuuta 2011

"Kirjoittamisen ihanuus" - OLE 25-VUOTIAS NAINEN...

"Kuvittele, että sinä olet hän." (s. 53) "V. on 25-vuotias ja äskettäin saanut pienen tyttären. V. rakastaa nopeita autoja. Hän istuu pyörätuolissa." (s. 125)

"Anna V:n tehdä erilaisia asioita teillä kotona: syödä, petata sänky, tai katsoa televisiota. Yritä koko ajan ajatella niin kuin tuo henkilö ajattelisi. (..) Kirjoita teksti joka koostuu pelkästään tuon henkilön ajatuksista. Hänen tajunnanvirrastaan." (mt)

     *     *     *

On haastavaa asettua tällaiseen tilanteeseen varsinkin, kun koko nuorten naisten maailma on kovin vieras. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Eläytyminen vaatii monien asioiden miettimistä etukäteen ennen kuin voi todella mielessään eläytyä 25-vuotiaan nuoren naisen tilanteeseen.

Jonkin verran helpotan tehtävää kannaltani. V:llä niin kuin Viivi EI kuvittelemassani tilanteessa ole pientä lasta, mutta hänen mieleensä tulee yhä useammin ajatus siitä, entä jos hänellä olisi pieni lapsi. Millaista olisi elämäni silloin? V. miettii. Ajatus tulee V:n mieleen lähinnä silloin, kun hän kuulee jonkun ikäisensä tulleen raskaaksi tai saaneen lapsen.

     *     *     *

V. on mielestään aika vittumainen ihminen. Hänellä on lyhyt pinna monissa tilanteissa. Hän häpeää sen vuoksi itseään, vaikka ei sitä toisille myönnäkään. Toisille esitetyssä versiossa V. tarjoaa alter egokseen mm. Milla Palosen "Kiroilevaa siiliä" (2007-2010).

V. pelkää itseään ja muita. Hänen elämänsä on täynnä pelkoja niiden mukanaan tuomaa kroonista masennusta, minkä takia hän on käynyt toisinaan terapiassa. Terapia on hieman vähentänyt pelkoja, mutta ei poistanut niitä.Yksi hänen lempielokuvistaan on Erik Skjoldbaergin "Prozac Nation" (2001), jonka hän näki 15-vuotiaana elokuvateatterissa ensimmäisen kerran.

V:lle on tyypillistä, että hän tekee nopeita päätelmiä ihmisistä ensivaikutelman perusteella, mistä hänen on lähes mahdotonta päästä eroon myöhemmin. Ihmisiä hän arvioi heidän ilmikäyttäytymisen perusteella, omien vaikutelmiensa pohjalta. (Hän mielellään seuraa ihmisiä tuntikausia esim. istuen kahviloissa, joskus ravintolassakin). V. jakaa kaikki ihmiset potentiaalisiin ystäviin tai vihollisiin. Vihollisten kanssa hän ei halua olla missään tekemisissä.

Myös netissä hän helposti bloggaa ihmisiä, jos he hänen mielestään ilmaisevat asioita tavalla, jota hän ei hyväksy. V:lla on kaiken kaikkiaan alhainen erilaisuuden sietokyky. Hän suvaitsee lähinnä ihmisiä, nuoria naisia, jotka ovat samanikäisiä ja -tapaisia kuin hän itse. Omasta mielestään hän kuitenkin rakastaa kaikkia maailman ihmisiä - ja haluaa tehdä heille vain hyvää! Hän on tietoinen omasta ristiriitaisuudestaan, mikä ilmenee mm. siinä, että hän on Naamakirjassa liittynyt ryhmään nimeltä "I hate people especially people who hate people."

     *     *     *

V. on keskiluokkaisesta, ehkä hieman nousukasmaisesta perheestä. Hänen Harald isänsä on V:n ollessa lapsi käyttänyt häntä hieman hyväkseen, niin väitetään. Ainakin psykiatri on tulkinnut tilanteen sellaiseksi. Itse hän ei ole aivan varma ja vakuuttunut asiasta. V. itse kieltää, että (mahdollisella) hyväksikäytöllä ja nykyisillä ongelmilla olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. Ja ehkä niin onkin. Psykoanalyytikothan pyrkivät seksuaalisuudella selittämään milloin minkäkin asian tässä seksuaalisuutta muutenkin ylikorostavassa kulttuurissa.

V. on keskimääräistä älykkäämpi ja hänellä on taiteellisia lahjoja - ja hän tähtääkin mm. kuvataiteilijaksi kaiken muun lisäksi. Tosin hän samaan aikaan tietää, että hänen voivavaransa ovat varsin rajalliset. V. ei pysty keskittymään kerralla kuin enintään yhteen asiaan kunnolla. V. kuitenkin toivoo, että hän voisi elää jossain vaiheessa elämäänsä niin kuin esimerkiksi Katriina Souri ja kirjoitella TV-sarjoihin käsikirjoituksia tyyliin "Shampanjaa ja vaahtokarkkeja" (1995-1997).

Yksi ongelma on ylitse muiden ja se on suhde toiseen sukupuoleen. V:tä pidetään puoleensa vetävänä, jopa kauniina ja hän osaa olla hyvin viehättävä niin halutessaan. Hän tietää - tai luulee tietävänsä - että hän saisi niin halutessaan lähes kenet tahansa 15-100-vuotiaan miehen. Mutta hän ei halua ketään, ainakaan pitkäksi aikaa tai vain silloin kun hänelle sopii ja hänelle sopii hyvin harvoin jos koskaan. Ainoastaan uhmalla V. on mennyt kerran sänkyyn yhden lapsuudenystävänsä kanssa osoittaakseen itselleen, että hänestä on siihenkin. Kokemus oli arvatenkin pettymys, kivulias ja vastenmielinen kokemus. - Kielteisten seksikokeilujen jälkeen V. on yrittänyt eri tavoin masturboida, mutta ei ole tyytyväinen dildoihinsa ym. Hänestä tuntuu, ettei hän ole vielä koskaan saanut orgasmia, mikä on ahdistava tunne. Hän haluaa nimenomaan kokea itsensä kokonaisena ja täydellisenä itsenään...

V. ajattelee rakastumista riippuvuutena, joka on ihmiselle aina jotenkin haitallista. Ainakin V:lle itselleen. V. kuitenkin jollain tavalla uskoo myös rakkauteen ja rakastumiseen ensisilmäyksellä. Ongelmana vain on, mistä tietää, että juuri tämä niistä monista on juuri se oikea - ja onko ylipäätään niitä oikeita edes olemassa. V. välttää rakastumisia siksi, että ne johtavat helposti maanisen vaiheen jälkeen syvään masennukseen, ja sitä V. ei halua. Hän ei halua lisää yhtään negatiivisia tunteita, mihin rakkauskin vääjäämättä johtaa esim. tilanteessa, jossa joutuu olemaan pitkiä aikoja erossa rakkaastaan tai tuntee mustasukkaisuutta. V. siis ennaltaehkäisee itseään kaikilta rakastumisen kielteisiltä seurauksilta.

     *     *     *

V:tä voi pitää taikauskoisena tai hän uskoo siihen, että esimerkiksi jotkut esineet ja ihmiset voivat voimaannuttaa häntä. Hän pitää usein kaulassaan sudenhammasta kerätäkseen rohkeutta ja voittaakseen esim. sietämättömän ujoutensa, joka on vaivannut häntä lapsesta saakka. Hän uskoo kaulakorun myös suojelevan häntä, tuovan onnea maailman pahuutta vastaan. V. uskoo, että myös hänessä itsessään on vielä paljon käyttämättömiä voimavaroja, jotka hän pystyy ehkä jotenkin vielä valjastamaan käyttöönsä. Jotain jumalaista. Mm. siksi hän mielellään katsoo TV:n "Vampyyripäiväkirjoja" - ja "True Blood" -sarjoja sekä "Twilight" -elokuvia, joissa nuoret ihmiset ylittävät luonnolliset rajansa, ja saavuttavat jopa kuolemattomuuden.

Oikeastaan V. ei usko muuhun kuin itseensä, mutta tämäkin usko on aika vaisua tai hetkittäistä. Maanisessa vaiheessa hän uskoo itsestään mitä vain. Masentuneena ollaan toisessa äärimmäisyydessä. Siirtymä tilanteesta toiseen voi tapahtua hetkessä, sillä jokin satunnainen tilanne voi synnyttää maanisen tunteen, ja V. uskoo pystyvänsä vaikka mihin.

    *     *     *

Ulkoisilla asioilla on suuri merkitys V:n elämässä, mitä hän ei helposti myönnä, vaikka hän jollain tasolla itsekin tietää sen. Ulkonäkö on ollut tärkeä itsetunnon kohentaja. Nuorempana V. oli lievästi ylipainoinen, mutta hän huomasi tuntevansa itsensä vahvemmaksi pudotettuaan painoaan muutaman kilon. Olo tuntui sen jälkeen muutenkin paremmalta. V:llä on kuitenkin taipumusta lievään liikapainoisuuteen mistä hän ei ole hirveän huolissaan, vaikka haluaisikin olla kauniin hoikka. Hän kun on muutenkin varsin naisellinen nainen, rinnakas ja leveälantioinen, mitä hän pyrkii vaivihkaa peittelemään käyttämällä löysiä vaatteita.

Kasvot ovat V:n silmäterä. Hän ei halua näyttää aristokraattisen kalpealta vaan aistilliselta, mikä tarkoittaa, että poskilla ja kasvoilla täytyy olla sopivasti väriä. Myös silmät, suu, korvat ovat tärkeitä. Lävistyksiä V. on ottanut tarkkaan harkiten, ja ne kiehtovat häntä. Uusien aukkojen tekeminen kehoon... Siinä on jotain kiihottavaa. Kosmetiikkaakin V. käyttää tarkkaan harkiten, ja hän ostaa vain sellaisia tuotteita, joita ei ole testattu eläimillä ja jotka ovat mahdollisimman luonnonmukaisia (Yves Rocher, Lumene ym.).

V. rakastaa tyylikkäitä vaatteita - sellaisia joista hän itse pitää. Raidat ja pallokuviot ovat hänen juttunsa samoin hillityt värit. Tosin musta ja valkoinen kuuluvat myös hänen valikoimaansa. Raidat kuin mahtavat meren aallot, pallot kuin maailmankaikkeuden sadat loistavat auringot. V,. seuraa muotia tarkkaan, mutta ostaa harvakseltaan viimeisen muodin mukaisia vaatteita, mikä on lähinnä kustannuskysymys. Hänellä ei yksinkertaisesti ole varaa. Sen sijaan hän on ahkera vanhojen vaatteiden tuunaaja, köyhäilijä sekä kerrospukeutuja. Köyhäily sopii muutenkin köyhän korkeakouluopiskelijan rooliin ja siinä on kaksinkertainen vitsi. Köyhä kun yrittää näyttää itseltään eli köyhältä, joka hän itse asiassa onkin. V. myös mielellään shoppailee muutaman kerran kuukaudessa Helsinki-Turku-Tampere -akselilla.

Tärkeintä V:lle on erottua massasta. Hän ei halua näyttää samalta kuin muut vaan itseltään mikä tietysti liittyy mm. siihen, että hän pitää itseään vähän muita parempana. Onhan hän sentään valmistunut  ylioppilaaksi Turun katedraalikoulusta, mikä on yksi kymmenestä Suomen eliittilukioista. Lisäksi hänen äidinkielensä on ruotsi, vaikka hän puhuu mieluummin isänsä äidinkieltä suomea.

Jos Suomi olisi kuningaskunta, Viivi haluaisi olla Suomen prinsessa. Niin sielultaan kuin egoltaan V. on suuri. Hänessä on koko naisen historia ja ihmiskunta tiiivistetysti. Siksi hän haluaisi lapsenkin, mutta ei tiedä kenen kanssa sen tekisi - ja ennen muuta milloin.

     *     *     *

Maalaamisen ja piirtämisen ohella V. harrastaa kokeellista musiikkia, modernia tanssia (mm. discofunk, krump ym. - Miss Mix -lehti, 11/2011) ja seurustelua naistuttaviensa kanssa. Hyviä ystäviä V:lla ei ole kuin ehkä yksi tai kaksi, joita hän ei tapaa kovin usein. Sosiaalinen media on aina välillä merkittävässä roolissa hänen elämässään. Tällä hetkellä hänellä on monta feikkiprofiilia. Omalla nimellään ja kasvoillaan hän ei ole esim. Facebookissa tai MySpacessa tai Google Plussassa, millä hän suojaa yksityisyyttään.

V. inhoaa kaikki eritteitä, myös omiaan ja hikoilua. Siksi hän liikkuu - tanssiikin - säännöllisen epäsäännöllisesti.


TEKEYTYY TÄHÄN...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti