lauantai 3. syyskuuta 2011

KUVITTELE OLEVASI 25-VUOTIAS NAINEN. Osa 2.

"Kirjoittamisen ihanuus" (2010) - oppaan yhtenä tehtävänä on eläytyä 25-vuotiaan naisen elämään. - Edellisessä blogikirjoituksessa hahmotin raameja tehtävän tekemiselle. Kuvittelin mielessäni millainen tuo nuori nainen on.

"Anna V:n tehdä erilaisia asioita teillä kotona: syödä, petata sänky, tai katsoa televisiota. Yritä koko ajan ajatella niin kuin tuo henkilö ajattelisi. (..) Kirjoita teksti joka koostuu pelkästään tuon henkilön ajatuksista. Hänen tajunnanvirrastaan." (mt)

     *     *     *

Panen aluksi V:n, olkoon hän vaikka Viivi, lukemaan paikallisen sanomalehden Hämeen Sanomien perjantainumeroa. Oikeasti Viivi tuskin avaisi lehteä tai ainakaan lukisi siitä muuta kuin TV-ohjelmat ja sarjakuvat. Ehkä kulttuurisivun. Koska Viivi on turkulainen, hän silmäilisi kulttuurisivun ensimmäisen artikkelin, jossa kerrotaan laajasti kuvataiteilija Heikki Marilasta, jolle myönnettiin Carnegie-taidepalkinto (111 000 e). Marila on perheinen muuttanut viime syksynä Turkuun, mikä Viiviä turkulaisena kuvataideopiskelijana tietysti kiinnostaa.

     *     *    *

- Voi paskat! Satatonnia tuollaisista kukkamaalauksista. Onhan ne hienoja mutta... Satatonnia! Jaa-a. Helsingin Korjaamossa lokakuussa esillä... Sinne voisi vaikka mennäkin... Satatonnia... Kahden vuoden työstä.

    *     *     *

Samalla kulttuurisivulla on toinenkin juttu, jonka Viivi varmasti lukee. Kyse on Lars von Trierin "Melancholia" (2011) - elokuvan arvostelusta. Elokuvan teema koskettaa Viiviä syvältä, sillä hänen on helppo samastua mieleltään ailahtelevaan ja järkkyvään morsiameen Justineen (Kirsten Dunst), joka esittää elokuvan pääosaa. Elämän onnellisin (?) hetki onkin katastrofi. Tämä elokuva Viivin on ehdottomasti nähtävä.

     *     *     *

- Vähän niinkun minä. Henkisesti katki poikki. Onneksi en ole itse alkanut tuohon hää- ja lapsirumbaan. Sen verran on sentään järkeä päässä. Mutta täytyy käydä katsomassa, miten olisi voinut käydä - pahimmillaan. Tosin ei tälle nykyiselle, omalle, masennuksellekaan ole olemassa pohjaa. Voi vitun vitun vittu. Mutta ehkä toi elokuva vähän helpottaa oloa.

     *     *     *

Ulkomaan uutisista Viivi ehkä bongaa pienen uutisen oikeasta yläkulmasta, koska se sattuu selatessa sopivasti silmiin. "Terroritekojen jälkipuinti saa vauhtia Norjassa".

     *     *     *

- Ei voisi vähempää kiinnostaa. Onko sitä, saatana, pakko mennä saareen tollaisella joukolla puhumaan paskaa.

     *     *     *

Pienet onnettomuus- ja rikosuutiset Viivi silloin tällöin lukee läpi. Ne kun on lukaistavissa nopeasti läpi, ja niissä on välillä kiinnostavia pieniä tarinoita. "Auto tönäisi pyöräilijää suojatiellä" osuu Viivin silmiin. Viivi kun on pyöräilijä, joka tosin tavallisesti kiroilee kanssapyöräilijöidensä kurittomuutta pyörätiellä. Ne kun ajavat alle tai päälle ja miten milloinkin.

     *     *     *

- "Auton kuljettaja ei kertomansa mukaan huomannut suojatiellä ollutta pyöräilijää". Hä? Miten sellaisen voi olla huomaamatta. Ja autolla vauhtia nolla. Kaksi idioottia vastakkain. Ja pyöräilijä menee vielä loukkaantumaan törmättyään melkein pysäköityyn autoon. Eikä kypärää päässä. Joo-joo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti