perjantai 16. syyskuuta 2011

Laitinen-Laiho: "Taide sijoituskohteena" (2003)

Ei edes suosittu "Antiikkia, antiikkia" - televisio-ohjelma, jossa tavallinen kansakin arvioittaa arvotaulujaan, ole saanut Jukolan lähi(ö)kirjaston asukkaita tarttumaan Pauliina Laitinen-Laihon kirjaan "Taide sijoituskohteena". Joten se poistettiin kokoelmista.

Kirjan tekijä yrittää vakuutella, että sijoittaminen taiteeseen ei ole rahasta kiinni, mutta mistäpä muustakaan se on kiinni, jos rahaa ei kerta ole.

     *    *     *

Kirjan on rakenteeltaan akateeminen ja vaikeasti hahmotettava ja luettava mm. siksi, että siinä ei ole tarvittavia asia- ja henkilöhakemistoja. Toisin sanoen sitä ei voi käyttää kätevästi käsikirjana. Ainoa jolle kirjasta ehkä on hyötyä on taidesijoittaja, joka lukee kirjan kannesta kanteen - ja saa ehkä toivomansa palkkion lukemisestaan ennen kirjan loppua. Sopivan vinkin, millä tavoin ylimääräisiä tonnejaan voi sijoittaa onnistuneesti.

     *     *     *

Vaikka kirjan otsikkona on "Taide sijoituskohteena", Pauliina Laitinen-Laiho keskittyy vain ja ainoastaan kuvataiteeseen ja senkin sisällä öljyväritöihin.

Muutamassa kohdassa toki sivutaan esim. kirjoja, joita niitäkin myydään taidehuutokaupoissa, vaikka hinnat eivät kohoa samalla tavalla tähtitieteellisiksi kuin tauluja myytäessä. Euroopan toinen johtavista huutokaupoista Sotheby's jopa aloitti  kauppaamalla kirjoja. Lisäksi Laitinen-Laiho toteaa, että 1600-luvulla, jolloin kirjapainotaito otti vasta alkuaskeliaan, kirjoja huutokaupattiin yleisesti. Kirjojen yleistyessä niiden arvo romahti. (s. 40-1) Ja kuten tiedetään - vanhojen kirjojen myynti siirtyi "Kivi & Kilpi" - tyyppisiin paikkoihin.

    *     *    *

Suomalaisista taiteilijoista tekijä keskittyy niihin kuuluisimpiin, ja eniten julkisuudessa olleisiin kuten avantgardistiseen Tyko Salliseen ja kiisteltyyn Juhani Palmuun. (s. 27) Kaj Stenvallin teoksia sivutaan hinnanmuodostusta käsiteltäessä. (s. 85) Esimerkkinä virhesijoituksesta esitetään Pekka Halosen "Lumisia katajia". (s. 134)

Kansainvälisillä taidemarkkinoilla ei suomalaisia taiteilijoita juuri esiinny kahta poikkeusta lukuunottamatta. Kyse on tietysti Albert Edelfeltista ja Helene Schjerfbeckistä, jotka ovat 1800-luvun lopun ns. kultaisen kauden taiteilijoita. Suomalaisen taiteen TOP 10 - listaa ei tässä yhteydessä voi välttää. Vuonna 2003 listan kärjestä löytyi kolme Scherfbeckin työtä ja sen jälkeen kaksi Edelfeltin työtä. Vain Ferdinand von Wrightin "Metsot soitimella" (tai "Taistelevat metsot") mahtuu muista taiteentekijöistä tälle listalle.

Niin, listan kärjessä oli "Äitini" - niminen taulu (875 000 euroa). Albert Edelfeltin "Ompelijattaret" pääsee noin puoliväliin (438 000 euroa).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti