keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Laurell: "Valoa merellä - Ljuset till havs. Suomen majakat 1753-1906" (2009)

Seppo Laurellin "Valoa merellä - Ljuset till havs. Suomen majakat 1753-1906" (2009) on ulkoisesti näyttävä ja isokokoinen taidekirja ja sen sisältö on  kiinnostava sellaisillekin, jotka eivät majakoista etukäteen tiedä mitään.

Poimin  esimerkiksi Pohjanmaan ensimmäisen majakan "Norrskärin" . Majakka oli myös Suomen viimeinen, jossa oli majakanvartijoita, vuoteen 1987 asti. Nykyään majakka toimii sähkön avulla miehittämättömästi.

Kirjan Johdannossa käsitellään majakoita ja niiden merkitystä yleisellä tasolla. Majakalla on monia vertauskuvallisia merkityksiä. Se on luotettavuuden symboli, suunnannäyttäjä ihmisten elämälle ja turvallinen opastaja tuntemattomalla väylällä.

Niille jotka ovat majakoita nähneet majakan valojen välähdykset ovat kiehtovia kokemuksia, ja ne panevat mielikuvituksen liikkeelle.

Itse majakat ovat  osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Ruotsin vallan aikana majakoita rakennettiin vain kaksi. Suurin osa majakoista onkin rakennettu autonomian aikana. Toki varsin uusiakin majakoita on kuten Stubbenin majakka Uusikaarlepyyssä, joka rakennettiin 50-luvulla.

Kansallisarkistosta löytyneet majakoiden rakennuspiirrustukset ovat olleet Laurellin kirjan innoittajia. Lisäksi taustalla on halu suojella majakoita ja niihin liittyvää kulttuuria.

Majakoihin liittyvät tornien ohella mm. asuinrakennukset. Kukin viranhaltija perheineen asui säätynsä edellyttämissä rakennuksissa ja tiloissa.Majakkamestarilla saattoi olla monta kertaa enemmän tilaa kuin tavallisilla majakanvartijoilla. Kansa asui pienissä kalastajamökeissä.

NORRSKÄRIN MAJAKKA

Ensimmäiset suunnitelmat majakasta tehtiin 1820 - luvulla, mutta kumpikaan ensimmäisistä ehdotuksista ei toteutunut. 25 vuotta myöhemmin amiraali Alexander Wallrond selvitti tilannetta uudelleen. Suomen senaatti, jota johti kenraalikuvernööri, hyväksyi suunnitelman. Rakennustöihin saatiin 9 500 ruplaa, jonka turvin tiilistä majakkaa alettiin rakentaa Merenkurkun saareen. Käyttöönotto viivästyi pari vuotta valolaitteiden asennuksen takia.

Valolaitteiden polttoaine oli ensin hamppuöljy, jota kului vuodessa 650 litraa. Laiteisto uusittiin v. 1864 ja lopulta purettiin v. 1884, jolloin majakka sai myös uuden linssilaitteiston. Polttoaineeksi tuli v. 1904 petroli.

Majakka pyöri kellolaitteiston avulla vuoteen 1979 asti, ja se piti vetää kaksi kertaa vuorokaudessa. Nykyisin laite toimii sähköllä. Laitteen valon kanto ulottuu 16,5 meripeninkulman päähän. Majakka valaisee Norrskärin itä- ja eteläpuolitse johtavia väyliä.

Ulkoisesti Norrskärin majakka oli näyttävä. Siinä oli ulkoparvi, jonka kaidepuissa olivat messinkiset nupit. Nupit ruuvattiin paikoilleen arvohenkilöiden käydessä saarella.

Yksi tragediakin Norrskärin historiaan mahtuu. Vuonna 1899 kaikki kolme majakanvartijaa lähtivät hyljejahtiin. Paluumatkalla myrsky yllätti, eivätkä he enää selvinneet takaisiin vaan menehtyivät.

Linkki:

Harri Nyman: "Meriväylien rakennusperintö" (2009) - PDF-tiedosto

Tove Jansson: "Muumipappa ja meri" (1964)

Virginia Woolf: "Majakka" (suom. 1977) - TXT - tiedosto (Project Gutenberg Australia)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti