perjantai 30. syyskuuta 2011

Möller: "Näin tehdään lapsia" (1993)

Gisela Braunin Pieni ei ja suuri EI” (2001) kirjan ohella toinen mielenkiintoinen lasten (kehon) itsemääräämisoikeutta käsittelevä - ja myös seksuaalisuutta sivuava - lasten klassikkokuvakirja on Liller Möllerin Näin tehdään lapsia” (1993).
Kirjat on mainittu Päivi Heikkilä-Halttusen tutkimuksessa "Minttu, Jason ja peikonhäntä. Lasten kuvakirjoja kipeistä aiheista" (2006).

Niin kuvakirjat kuin niitä koskeva tutkimuskin ovat kuitenkin kaukana siitä todellisuudesta, jossa perheet ja päiväkodit elävät. Gertrude Aignerin & Erik Centerwallin "Lapset ja seksuaalisuus" (1999) osoittaa mm. lukuisten päiväkotiesimerkkien kautta miten lapsen seksuaalinen käyttäytyminen on paljon monitahoisempaa kuin miten em. kirjat asian esittävät.

     *     *    *

Braunin kirjassa ja Heikkilä-Halttusen siitä tekemässä kommentaarissa paljon huomiota saanut suukottelukohtaus saa aivan uudet mittasuhteet, kun on lukenut seksuaaliterapeuttien, Aignerin & Centerwallin kirjan.

Lähiössä olevassa päiväkodissa, jossa oli 2-6 - vuotiaita lapsia, oli erään kerran suukotteluaalto. Tytöt jahtasivat poika ja yrittivät suudella heitä. - Niin, voidaan kysyä mitä eroa on suukottelulla ja suukottelulla, joka lisäksi on vielä varsin kulttuurinen kysymys. Pohjoismaissa ihmiset eivät tervehtiessään jaa suudelmia. Arka ja ujo poika varmasti sai yhtä lailla traumoja päällekäyvistä tytöistä kuin Braunin kirjan tyttö Heikkilä-Halttusen 'häikäilemättömäksi' luonnehtiman miehen suukotteluehdotuksesta. Tyttö sanoi miehelle suuren 'EI:n', mutta päiväkodin pojat eivät voineet tytöille mitään!

Entä mitä sanotte seuraavasta lasten seksileikki-kohtauksesta. Kolme lasta leikki "Äitiä, isää ja lapsia". Mikko meni Maijan luo ja sanoi: "Haluan tehdä lapsia sinun kanssasi, mennään makuuhuoneeseen." Lapset asettuivat makaamaan vierekkäin peuhunurkkaan ja alkoivat suukotella ja halailla. Maija istuutui Mikon vatsan päälle ja teki yhdyntäliikkeitä. Mikko kysyi: "Näinkö lapsia tehdään?" Maija vastasi: "Näin ainakin äiti ja isä tekevät."

Aigner & Centerwall tiivistävät ajatuksensa suutelemisesta ja sen merkityksestä näin:

"Suudelma on tavallisin rakkauden osoitus aikuisten ihmisten välillä. Suuteleminen voi olla hyvin arkipäiväistä mutta myös intohimoista. Se voi olla tervehdys mutta myös johdanto seksuaalisille teoille. Suuteleminen liittyy kaikkiin ikäkausiin ensimmäisistä vuosista lähtien."

Väittäisinkin, että Heikkilä-Halttusen oma likainen mielikuvitus sai hänet tulkitsemaan Braunin kirjan miehen käytöstä kielteisesti. Itse asiassa kirjan tekijä on itse korostanut sitä, että hän halusi tehdä kirjasta humoristisen. Tutkija tulkitsee kirjaa hampaat irvessä.

     *     *    *

"Tanskalainen Liller Möllerin kuvakirja 'Näin tehdään lapsia' (1993) on ollut edelläkävijä lapsen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden vahvistamisen suhteen, sillä kirjassa sivutaan myös pedofiliaa viittaamalla namusetiin ja itsensäpaljastajiin", kirjoittaa tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen toisesta kuvakirjasta.

Edellinen lause on kaikessa tärkeydessään kummallinen. Kirjassa lapset - tai lapsennäköiset hahmot - vain keskustelevat aikuisten seksistä. He eivät ole itse seksuaalisia olentoja. He eivät millään tavoin määrää tai määritä omaa seksuaalisuuttaan lapsina. Tosin yksi pojista toteaa, että omien vanhempien suukottelu on hänestä ällöä. Eivät siis vain namusedät tms. yritä suukotella lapsia, sitä tekevät jota omat vanhemmat lasten tahdon vastaisesti. Toinen poika sanoo ahdistuneen näköisenä, että hänen pitää aina halata ja pussata tätiään. Tällaiset namutädit eivät Heikkilä-Halttusta kiinnosta.

     *     *     *

Suorastaan törkeältä tuntuu Päivi Heikkilä-Halttusen puhe itsensäpaljastajista. Hän leimaa heidät pedofiileiksi. Seksuaaliterapeutit Gertrude Aigner & Erik Centerwall esittävät hienolla tavalla, mistä todellisuudessa on kyse ja miten tällaiseen ilmiöön voidaan esim. päiväkodissa suhtautua asiallisesti.

Heikkilä-Halttunen unohtaa myös mainita, että lasten hyväksikäyttö tapahtuu tavallisimmin kotona neljän seinän sisällä. Taustalla ovat usein ongelmat vanhempien omassa parisuhteessa.  - Möllerin kirjassa on annettu yksi käypä malli suhtautua itsensäpaljastajiin esimerkiksi puistossa. Parasta on yksinkertaisesti lähteä pois tilanteesta. Itsensäpaljastajat eivät ole lastenraiskaajia, eivätkä vaaraksi kelleen muulle kuin itselleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti