sunnuntai 4. syyskuuta 2011

OLET 25-V NAINEN. Osa 3. Seksin kanssa vai ilman.

"Kirjoittamisen ihanuus" (2010) - oppaassa kehotetaan mm. eläytymään 25-vuotiaan naisen V:n elämään. Tietysti olettaen, ettei itse ole 25-vuotias nainen.

Tämä on sarjassa kolmas blogikirjoitus, jossa V. alias Viivi seikkailee. Ensin kerroin Viivin taustoista, sitten Viivi selaili puolihuolimattomasti sanomalehteä.

     *     *    *

Matkalla Turusta Helsinkiin shoppailemaan kaverinsa Rakelin kanssa Viivi löytää junan istuimelta viikonvaihteen Iltalehden, jota alkaa lukea. - Ota sinä tämä toinen osa, sanoo Viivi Rakelille, mutta Rakel tekee torjuvan eleen ja ottaa mukavan asennon IC-junan istuimella, sulkee silmänsä ja keskittyy kuuntelemaan matkaa varten lataamaansa musiikkia iPodista, Björkin uusinta, Slagsmålsklubbenin nerokasta disco-musiikkia, Henrik Bergrenin soololevyä ynnä muuta pohjoismaista.

Iltalehden kannessa hymyilee tekohymyään Samos-saarella edellisen vuoden missi Viivi Pumpanen, Viivin kaima. "Viivi Pumpasella UUSI RAKAS". - Hm. Pumpasen kaimakin on tapaillut jonkin aikaa taas yhtä urpoa, jota hän on pitänyt ihan kivana kaverina, mutta ei V. halua mitään enempää hänen kanssaan. - Seksi on turhan suttuista ja vaivaalloista puuhaa Taavin kanssa, miettii Viivi. Ihastuttavan arka ja kömpelö, mutta sellaiseenkin kyllästyy ja haluaisi jotain enemmän. Että joku ottaisi välillä kunnolla. Viivi on kuitenkin ujo ja arka ja sortuu aina samanlaisiin poikamaisiin miehiin, joista ei ole ollut oikein mihinkään.

"Lukijat kertovat: Mies ei halua seksiä", siihen Viivi ei usko. Hänestä miehet eivät halua muuta kuin seksiä. Heti alusta lähtien ja koko ajan. Niin kuin lehden kakkossivun turkulainen ikäloppu poliitikko Ilkka Kanerva tekstareineen ja ehdotuksineen. Myös Viivi itse haluaa .. sitäkin, mutta ei nyt kenen kanssa tahansa. Joskus hän ajattelee olevansa nymfomaani, mutta toisaalta hän voi olla kuukausia ajattelematta koko asiaa. Melkein koko ajan.

     *     *     *

- Voi, helvetti. Olisipa rikas ja voisi ostaa mitä haluaa, voihkaisee Viivi ääneen päästyään aukeamalla, jossa on listattu metsäjätti UPM:ää omistavia yksityishenkilöitä, joiden joukossa on kolme naista mm. Suomen rikkain nuori nainen Emelie Björnberg. - 32-vuotias ja omistaa pelkästään UPM:ää 3,2 miljoonan euron edestä! Voi helvetin, helvetti Viivi manaa niin kuin melkein aina. Joukossa on yksi Viivin kaukainen sukulaisnainenkin.

Seuraavan aukeaman Viivi silmäilee nopeasti, melkein skippaa. Karoliina Kestin katoaminen ja piinaava poikaystävämurhaaja herättävät liikaa ahdistusta.

Sitten tullaan lapsiteemaan, joka on alkanut kiinnostaa Viiviä yhä enemmän. Viivi on tietoinen siitä, että lähivuosina tulisi päättää mitä sen asian kanssa oikein tekee, jos haluaa lapsen luomuna. Tosin nykyään yli nelikymppisetkin tekevät lapsia hormonihoitojen avulla tai keinohedelmöityksellä. Ja ainahan lapsen voi myös adoptoida esimerkiksi Kiinasta. Iltalehden artikkeli piinaavista lapsista vie vähäksi aikaa intoa ajatella omia lapsia. - Minusta ei ole miksikään sankariäidiksi, mutisee Viivi. Ei todella. En halua lyöviä, kirkuvia ja purevia lapsia vaan kilttejä prinsessoita.

     *     *     *
"Pelastus viime hetkellä", lukee Viivi sivun mittaista otsikkoa, joka käsittelee kotikaupungin Turun keskustassa edellisenä päivänä ollutta tulipaloa. Viivi heräsi aamulla savunhajuun ja ihmetteli, mistä se oli oikein tullut. Liisa-äiti kertoi kahvipöydässä, että TYKS:issä oli alkanut aamulla uhkaava tulipalo. Äiti oli pitkin aamua kuunnellut alueradion uutisista, miten pelastustyöt olivat edenneet. Pahin oli jo ohi Viivin heräillessä. Veli Urpo oli uteliaisuuttaan käynyt paloa jopa paikan päällä katsomassa. Satoja miehiä pelastustöissä, ja Urpokin oli auttanut jotain pelastusmiestä.

Tulipalo ja WTC-iskut assosioituvat Viivin mielessä toisiinsa. Lehdessä on aukeman kokoinen kuva hetkestä jolloin kaksoistorni romahti vuonna 2001 New Yorkissa. Viivi ei oikein osaa suhtautua tällaisiin uutisiin. Ne ovat kokonaan hänen maailmansa ulkopuolella. Jotain liian pahaa ja liian suurta ollakseen todellista.

Viivillä on varma mielipide George W. Bushista ja USA:n terrorismin vastaisesta sodasta, joka tosin näyttää nyt loppuneen Osama bin Ladenin murhaan. - Virhe mikä virhe, mutta virheitähän me ihmiset kaikki tehdään. Aina ja koko ajan, Viivi pohtii puolueettomasti kuin koko maailmaa rakastaen. Viivi jakaa nämä mielipiteet amerikkalaisten MySpace-ystäviensä kanssa. Tai oikeastaan vain yhden, johon hän tutustui ollessaan vaihto-oppilaana Oklahomassa.

Välillä Viiviä pelottaa, miten hänen oma mielensä toimii. Nytkin lukiessaan artikkelia Al Qaidasta hän tuntee mielessään sadistista nautintoa siitä, kun terroristeja kidutettiin Guantanamo Bayn vankiloissa tai nöyryytettiin Abu Ghraibissa. Hän kuvittelee, miten hän haluaisi nöyryyttää ja jopa tappaa joitain henkilöitä, jotka ovat häntä ahdistelleet. Toki hän ei sitä koskaan oikeassa elämässä tekisi, mutta pelkät ajatukset ovat samalla pelottavia ja kiihottavia. Viivi ei ole sataprosenttisen varma itsestään, mitä hän tekisi jos saisi tilaisuudeen tehdä pahaa.

Teini-ikäisenä Viivin lempielokuva oli Stanley Kubrickin "Clockwork Orange" (1971). Erityisen kiihottava kohta Viivistä ja hänen elitististä kavereistaan oli tuohon aikaan se, kun jengi tunkeutui keski-ikäisen avioparin asuntoon, raiskasi naisen ja pahoinpiteli miehen. - Se oli sille nartulle ihan oikein, pojat saattoivat sanoa puolitosissaan. Täysin arvottomia ihmisiä, joita maailma ei tarvitse. Riistäjiä.

     *     *     *
Viivin isomummo Eva oli toiminut sodan aikana Lotta Svärd - järjestössä, ja hän oli lapsena kuullut paljon sota-ajan sankaritarinoita. Iltalehden Lotta-aukeama tuo Viivin silmien eteen kuvan sileäposkisesta mummosta, joka silmät eläen kertoo, miten he Uhtualla lähellä rintamaa olivat muonittaneet Suomen sotilaita. Lottien sumppi oli poikien erityisessä suosiossa - ja tietysti sumpin jakaja. Ja rintamalta isomummo oli löytänyt miehensäkin, Erikin. Olivat istuneet Äänislinnan rintamateatterissa vierekkäin - ja siitä se alkoi.

   *     *     *

Konduktööri kuuluttaa junan saapuvaksi Helsinkiin. Rakel nostaa päätään ja katsoo ikkunasta ulos. Viivi huomaa, ettei ole vielä vilkaissutkaan lehden toista osaa. - Ai, niin. Se seksiteema, Viivi muistaa. Keskiaukeamalla on aukeaman kokoinen kirjoitus "Moni mies ei halua". - Joo-o. Tällaisia poikaystäviä minullakin on ollut. Pelkäävät kai kaunista ja itsevarmaa nuorta naista, kun itse ovat sellaisia nyhveröitä, Viivi tuiskahtaa puoliääneen. Rakel kuulee, että Viivi mainitsee sanan 'seksi'. - Vai seksi aina mielessä, hän sanoi hymyillen. Sinullakinko jo?  - Äh, ei. Mietityttävät vaan nuo naimisiin menneiden naisten jutut. Kaksi vuotta naimisissa, ja sitten jo kiinnostus toiseen häviää. Jokin taika tai kirous avioliitossa kai sitten on. Se tappaa vähäisenkin kiinnostuksen toiseen. Pitäisi kai mennä naimisiin jonkun naapurin urpon kanssa, mutta valita seksikumppaniksi joku toinen. Siis ottaa rakastaja. Niinhän ne yläluokan naiset ennenkin tekivät. Miksei sitten me. - Ei hullumpi ajatus, naurahtaa Rakel. Eiköhän lähdetä etsimään. Rakel nousee ylös istuimeltaan junan jo pysähdyttyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti