keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Paavilainen: "Hanki elämä! Jokanaisen voimakirja" (2010)

Sisällys:

1. Sinä tosi-TV:n päähenkilönä
2. Elvytä hölmöin haaveesi
3. Vuori liikkuu - älä kanna kuonaa
4. Kuuntele: tärkeitä lauseita ystäviltä
5. Ole oma esimiehesi
6. Huovuta nuoruuden nöyryytykset
7. Esikuvat ja tärkeät ihmiset
8. Boys, boys, boys
9. Ei pelkkää sielunmaisemaa vaan voimanlähteitä
10. Halpaa ja menee päähän eli aika paljon liikunnasta ja ruuasta
11. Pelastuspuku
12. Tuunauksen sovitusvaihe

     *     *     *

Ehkä Ulla-Maija Paavilaisen sisällysluettelo kertoo ainakin naislukijoille jo paljon kirjan sisällöstä ja tyylistä, jolla se on kirjoitettu. Vaikka kirjan kehotus on "Hanki elämä!" (2010) Paavilainen aika ärsyttävästi keskittyy vain itseensä. Otsikkona voisi yhtä hyvin olla "Näin minä hankin elämän!!". Avoimeksi kysymykseksi jää "No, miten se onnistui? Se elämän hankkiminen?"

Kirjaa lukiessa tulee välillä mieleen, että kirjoittaja haluaa vakuutella itselleen ja muille, että kaikki on hallinnassa, vaikka ei niin ihan olekaan.

Erilaisia keinoja ja paikkoja, joista voi voimia löytyä kirjassa, on listattu paljonkin. Jokanaisen läheiset voimanaiset ovat tai voivat olla äiti ja anoppi (edellyttäen, että on naimisissa), joista on mahdollista ottaa oppia harkinnan mukaan. Tietysti kaverit ja ystävät ovat tai voivat olla myös voimanpesiä, ja toisten naisten apua naiset tarvitsevat niin yksityiselämässä kuin töissäkin.

Keskeistä itsensä voimaannuttamisessa on ajankäytön hallinta. Itselleen on löydettävä aikaa joka päivä, mikä onnistuu rytmittämällä päivä sopivasti. Aamuihmisenä Paavilainen nousee tuntia aiemmin kuin olisi tarve. Tärkeää ovat myös paikat, jotka antavat voimia oli kyse sitten kesämökistä maalla tai matkasta Kanarian saarille.

Kaiken taustalla on koti ja työ. Paavilaisen naisen elämään kuuluvat mies ja lapset, oma ura ja hyvin palkattu työ. Voimia siis hankitaan, jotta ylemmän keskiluokan elämäntapaa ja -tyyliä voisi pitää yllä.

Joitain asioita elämässä tulee välttää, joista tärkein ehkä on kateus. Toisia naisia - ja keski-ikäisenä naisena jollainen Ulla-Maijakin on - erityisesti nuorempia ja paremman näköisiä naisia ei tule kadehtia. Arjen rutiineista ei tule liikaa valittaa, sillä vaihtoehdot sille voivat olla paljon huonompia. - Paavilainen kiteyttääkin itseironisesti elämän tarkoitukseksi RAAHAUTUMISEN. Naisen ja ilmeisesti yleensä ihmisen osa on tehdä suurimmaksi osaksi asioita, jotka ovat hänen kontolleen tulleet velvollisuudentuntoisesti.

Kun rutiinien keskellä ahertava muurahainen kohtaa ongelmia, Fröbelin Palikoiden lastenlaulu "Leijonaa mä metsästän" antaa selkeitä ohjeita miten toimia. Kun ruohikkoa, jossa leijona makailee, ei voi kiertää, ON MENTÄVÄ ruohikon LÄVITSE rohkeasti. Kävi miten kävi. Jos joku kusipää harjasleijona tulee eteen, ei muuta kuin nappi otsaan.

Ruoka ja liikunta ovat viidakossa selviämisessä avainasemassa. On oltava kunnossa, jos aikoo koko ajan puskea läpi vuorten ja jokien. Ja tankatakin täytyy. Paljon valkuaista eli sitä samaa millä leijonatkin itseään tankkaavat.

Kaiken raadannan keskellä itseään on osattava helliä, ja siksi minimivaatimus on, että jääkaapissa on koko ajan yksi shampanjapullo odottamassa sitä päivää, jolloin tarve iskee. Astetta kovempi vaatimus, mikä voi olla vaikeampi saavuttaa, on että tilillä on niin paljon rahaa, että voi koska tahansa lähteä Afrikan poikarannoille viihdyttymään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti