torstai 15. syyskuuta 2011

Sassi: "Modernismi murtuu" (1985)

"Suomessa totunnaista modernia muotoa ei ole vielä millään tavoin asetettu kriittisen tarkastelun tai ironian kohteeksi. Täällä on vaarallista sanoa julkisesti, että moitteeton sovinnainen hyvä maku alkaa jo olla vanhanaikaista. Moderni hyväksytään meillä ehdoitta, ei kysytä puuttuuko siitä jotain." (Uusi huonekalu, s. 200)

     *     *    *

Lukiessa Mirja Sassin kirjaa "Modernismi murtuu" (1985) en montaakan kertaa vakuutu postmodernististen ratkaisujen paremmuudesta varhaismodernistisiin tai modernistisiin ratkaisuihin verrattuna. Lisäksi on häiritsevää, miten jälkiteollinen arkkitehtuuri pyrkii vain kommentoimaan edeltäjäänsä. Todellisia irtiottoja modernismista ei juuri ole. Parhaimmillaankin postmodernismi arkkitehtuurissa, huonekalusuunnittelussa ja muotoilussa vaikuttaa aika pysähtyneeltä. Modernismia kritikoidaan kritikoimisen itsensä ilosta, minkä ei tietysti tarvitse olle millään tavoin huono asia. Aina on kuitenkin kysyttävä ke(i)tä se palvelee?

     *     *     *

Esimerkkinä suomalaisesta postmodernistisesta arkkitehtuurista Sassi esittelee Raili ja Reima Pietilöiden monia töitä. Tampereen kirjastotalo Metso oli kirjoittamishetkellä vielä suunnitelma-asteella. Jo 80-luvun puolivälissä pariskunta oli ehtinyt suunnitella suuren joukon julkisia rakennuksia mm. Tampereella, jossa itse aloitin opiskelut tuohon aikaan. Metson lisäksi mieleeni tulee Hervannan liikekeskus, joka oli 100 metrin päässä paikasta, jossa asuin ja jossa kävin päivittäin.

Mielikuvani Hervanta-keskuksesta on, että se oli varsin tavanomainen liikekeskus. Rakentamisessa oli käytetty paljon punatiiltä ja kaarevia muotoja. Pienet putiikit olivat junavaunumaisina kokonaisuuksina keskuksen keskellä. Pääsääntöisesti toimivia, modernismin hengessä tehtyjä ratkaisuja. Rahaa oli käytetty paljon massiivisen kompleksin rakentamiseen. - Samaa asiaa olisi ajanut pelkistetympikin funktionalismi. Jotkut asiakkaiden kannalta tärkeät yksityiskohdat ärsyttivät mm. toilettien sijoitus. Keskuksen suuren koon takia maitopurkin hankinta oli hyvin työläs prosessi, mikä 2010-luvun ihmiselle ei ole enää mikään uusi asia.

     *     *     *

Monet asiat Raili ja Reima Pietilöiden arkkitehtuurissa miellyttävät, mutta ei heidän öykkäröivä elitisminsä. Kenties vaikkapa Espoo Dipolin  ja Kuwaitin öljyvaltion ulkoministeriön rakennuksen suunnittelijoilta ei voi odottaa enempää. Ja tietysti - erilaisia arkkitehteja tarvitaan.

Parasta Pietilöiden töissä on arkkitehtuurin ja luonnon sovittaminen toisiinsa, mutta tällöinkin he menevät monesti liian pitkälle. Veistokselliset ratkaisut eivät useinkaan palvele mitään tarkoitusta, eivätkä hivele silmää.

Pienillä mutta olennaisilla muutoksilla heidän töistään saisi loistavia esimerkkejä asuntojen massatuottajille. Anteeksiantamatonta on esimerkiksi kirjastotalo Metson kohdalla, ettei kirjaston henkilökuntaa kuultu suunnittelun missään vaiheessa. Sen takia mm. sosiaalitilat unohtuivat lopullisesta rakennuksesta!

     *     *     *

Ai, että miksikö tämä kirja poistettiin lähikirjaston kokoelmista. Aika suttuinen kirja, josta oli leikelty kuvia eikä sitä ollut kukaan lainannut kymmeneen vuoteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti