tiistai 6. syyskuuta 2011

Jonze: "Adaptation. Minun versioni" (2002)

Löysin Spike Jonzen elokuvan  "Adaptation. Minun versioni" (2002) vahingossa omasta lähikirjastostani. Huomioni kiinnittyi ensin elokuvan nimeen, sitten näyttelijöihin ja sitten vasta sisältöön.

Mikä nimessä kiinnosti. Adaptaatio. Sillä alan opiskella kirjoittamisen aakkosia syyskuussa. Yksi jaksoista on nimetty Adaptaatioksi.

Jaksolla "tutustutaan tarinoiden ja sisältöjen muokkaamiseen mediasta toiseen ja adaptaatioon yhtenä kirjoittamistyyppinä". Adaptaatio määritellään käyttäen sanaa adaptaatio, siis kehäpäättelyä. Idea tulee kuitenkin selväksi. Kyse on tekstin muokkaamisesta toiseen muotoon.

Elokuvassa Susan Orleanin (Meryl Streep) dokumentaarisesta kirjasta "Orkideavaras" Charles Kaufman (Nicolas Cage) tekee elokuvakäsikirjoitusta. Erityisen mielenkiintoiseksi elokuvan tekee se, että elokuva kuvaa esitettävän elokuvan käsikirjoituksen tekemistä! Siis varsin hyvä opetuselokuvaksikin.

     *     *     *

Yksi tarinan jännitteistä on, ettei Charlie saa aloitettua käsikirjoituksen kirjoittamista. Hän yhä uudelleen aloittaa ja aloittaa, mutta mitään ei tunnu syntyvän. Hän yrittää kaivaa alkuperäisestä teoksesta sen ytimen esiin, mutta hän ei koskaan löydä sitä, sillä sitä ei ole kirjassa. Aikamoinen paradoksi. Charliella on kuvitelma, harha, että kirjasta löytyy kaikki olennainen mitä sen sisällöstä voi sanoa. Hän haluaa sepittää mahdollisimman vähän omiaan, eikä halua kustannustoimittajan tms. kehotuksesta huolimatta rakentaa omaa kertomusta vaan kunnioittaa kirjailijan alkuperäistä tekstiä.

Charlien keskinkertainen kirjailijaveli Donald saa Charlien tajuamaan, että hänen on turha keskittyä orkideoihin. Siitäkin huolimatta, että juuri niitä Susan Orlean on intohimoisesti kuvannut. Varsinainen kuvauksen kohde eivät ole orkideat vaan orkideavaras John Laroche (Chris Cooper) - tai niin kuin myöhemmin selviää: Susanin ja Johnin kehittyvä suhde, josta kirjassa ei ole mitään viitteitä.

Kun Charlie tajuaa kirjan funktion Susanin elämässä, elokuvan käsikirjoitus alkaa hahmottua vauhdilla. Todellisuus ja elokuvan käsikirjoittaminen hienolla tavalla sekoittuvat elokuvan loppupuolella toisiinsa. Fiktiivisestä elokuvakäsikirjoituksesta tulee lopulta dokumentaarisempi ihmisten elämän kuvaaja kuin oli alkuperäinen tietokirja.

     *     *     *

Asetelma mutkistuu entisestään, kun DVD:n takakannesta lukee, että "Adaption" - elokuvan käsikirjoittajien nimet ovat samat kuin roolihenkilöidenkin eli Charles ja Donald Kaufman. Se mikä elokuvassa näyttää dokumentaariselta kerronnalta onkin todellisessa käsikirjoituksessa (mahdollisesti) täyttä fiktiota. Vai mitenhän se oikein oli...

Jokin aivan elokuvan lopussa menee överiksi. Toimittaja-kirjailija Susan Orlean nimittäin yrittää tappaa kirjansa elokuvakäsikirjoituksen tekijän, jottei tämän suhde kirjansa roolihenkilöön tai todelliseen John Larocheen paljastuisi. No, kaikki ei tietysti tapahdu aivan näin yksioikoisesti, mutta juonikuvio ei ole mutkikas. Herääkin kysymys, onko ohjaaja Spike Jonzen tarkoitus hämmentää katsojaa kysymällä, millaisista motiiveista ihmiset todellisessa elämässä ovat valmiita tappamaan toisia ihmisiä, mikäli  heillä ei ole mitään vaaraa jäädä kiinni? Ilmeisesti kynnys on aina vain alhaisempi ja alhaisempi, sillä loputtomat poliisi- ym. sarjat ruokkivat suoraviivaista tapaa ratkaista ihmisten keskisiä ongelmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti