maanantai 12. syyskuuta 2011

Aav ym. (2010) "Modernismi. Kirjoituksia suomalaisesta modernismista"

Eräänä kesäisenä päivänä "Hämeen keskiaikamarkkinoiden" aikaan istuskelin Hämeenlinnan laivalaiturin vieressä olevassa, vasta ehostetussa puistikossa takanani kukkaistutuksia ja Into Saxelinin 1920-luvun veistos "Herääminen".
Laiturissa illan risteilyä odotti Hopealinjan valkokylkinen "Silver Moon". Rantakasino ammotti tyhjyyttään. Terassilla istui yksinäinen mies ja miehen takana pariskunta. Miehen edessä iso tuoppi, johon käsi ei koskenut kertaakaan sinä aikana, kun selailin kirjaa "Modernismi. Kirjoituksia suomalaisesta modernismista" (2010).

     *     *     *

Suomeen modernismi rantautui samaan aikaan kuin Into Saxelinin nuoruutta, viattomuutta ja kauneutta kuvaava patsas "Herääminen" Hämeenlinnan Laivarannanpuistoon. Nuori tasavalta kansalaisineen, kuluttajineen oli viaton maaperä uusille kauneusihanteille ja loputtomalla tavarapaljoudelle.

"Modernismi" (2010) -kirjassa käsitellään aihetta suomalaisen designin, muotoilun kannalta. Kirjallisuus ja kuvataide eivät ole kirjassa mukana.

Leena Svinhufvudin artikkeli käsittelee tekstiilejä modernissa tilassa, Pekka Korvenmaa huonekalujen uusia ulottuvuuksia,  Nina Stritzler-Levine keskittyy Artekin tuotteisiin, Marianne Aav keramiikan historiaan, Johanna Luhtala modernismiin lasitehtaissa ja Elina Heikka moderniin valokuvaan. Mika Pantzar käsittelee modernismin mukanaan tuomaa kulutuskulttuuria, mikä sisältää mm. lisääntyneen mainonnan ja yleensä markkinoinnin.

     *     *     *

Tekstiilien kohdalla hätkähdytti suunnittelun tavoitteena ollut puhtauden estetiikka.

Pienasuntonäyttelyn luettelosta saattoi 20-luvulla löytää seuraavan luonnehdinnan: "Pölyä keräävä aiheeton koristelu, raskaat ja umpinaiset, satavuotisia muistoja sisässään säilyttävät istuimet, tarpeettomat ja ummehduttavat verhot, kaikki nämä ovat vastoin nykyaikaista kauneutta". (s. 34)

Mielessäni käväisi ajatus, että kaikki se, mitä esim. "Hämeen keskiaikamarkkinat" käsinkudottuine tekstiileineen ynnä muineen edustaa ei kai voisi olla kauempana modernismin puhtauden ihanteista. Toisaalta. Rotat eivät juoksennelleet markkina-alueella, eikä siellä tuntunut olevan pahemmin syöpäläisiäkään tms. Puhdasta oli, ja elintarvikeviranomaiset olivat varmasti antaneet luvat keskiaikaisten ruokien valmistajille ja myyjille.

     *     *     *

Huonekaluja ennen teollisen massatuotannon alkua tuskin ajateltiin monestikaan tuotteina, sillä käyttöesineet tehtiin maaseudulla pääasiassa kotona. Keskiaikana penkki ja pöytä olivat ainoat tuvan huonekalut talonpojan pirtissä.

Modernismin aikakaudella mentiin vielä askelta pidemmälle. Alettiin puhua niinkin merkillisestä asiasta kuin sisustamisesta. Uuden ajattelun takana olivat uusien keskiluokkien tarpeet. Pieniin kaupunkiasuntoihin tarvittiin uudenlaista kalustusta. Esim. Alvar Aallon huonekalut olivat tiennäyttäjiä muille.

Sota keskeytti modernisaation muutamaksi vuodeksi, mutta heti sodan jälkeen tulivat mm. monenlaiset tuolit kuten Ilmari Tapiovaaran "Domus". Myös uudet, kevyemmät materiaalit ym. otettiin tuotannossa käyttöön ja tuotantokustannuksia saatiin samalla alennettua. Suomalaiselle muotoilulle tuli tyypilliseksi puusta eri tavoin taivutetut huonekalut.

Keskiluokan kodeista modernismi nopeaan tahtiin siirtyi myös työväestön ja maaseudun väestön koteihin, minkä teollinen massatuotanto mahdollisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti