perjantai 28. lokakuuta 2011

Kaurismäki: "Arvottomat" (1982)

Tänään töistä tultua tuntui siltä, että on "Arvottomien" (1982) aika. Niin oli arvoton olo.

Elokuva voimaannuttaa ja saa hyvälle mielelle. Sen dialogi on Aki Kaurismäelle tyypillistä niukkasanaista tykitystä, vaikkakin tämän elokuvan ohjasi isoveli Mika.

"Arvottomat" sopii katseltavaksi mm. ruotsalaisen Karolina Ramqvistin romaanin "Tyttöystävä" (2011) jälkeen. Molemmissa liikutaan hieman samanlaisissa rikollisissa ympyröissä.

Elokuva panee miettimään millaisessa maailmassa elämme, ja tuntuu siltä, että "Arvottomien" maailma on aina vain enemmän totta. On esimerkiksi helppo ymmärtää - jopa hyväksyä - miksi Manne (Matti Pellonpää) ampui lopussa rikollispomon Hagströmin (Esko Nikkari).

Kun ihmiseltä on viety kaikki, eikä hänen ole mahdollista elää tavallista elämää, ei millään ole enää mitään väliä. On sama kuoleeko vai hakeeko oikeutta esimerkiksi surmaamalla miehen, joka on aiheuttanut parhaan ystävän kuoleman.

Manne ei ole kuitenkaan tyhmä. Hän on turvannut selustansa, ja pääsee Suomesta poliiseja pakoon Pariisiin Ville Alfan (Aki Kaurismäki) luo. Salaperäinen tyttöystävä Veera (Pirkko Hämäläinen) tulee joidenkin kuukausien jälkeen perästä. Nykyisenä EU-aikana pako Pariisiin tuskin enää riittää vaan on mentävä kauemmaksi esimerkiksi Thaimaaseen.

    *     *     *

Satunnainen esimerkki hulppeasta kerronnasta.

Manne on ystävänsä Harrin (Juuso Hirvikangas) kanssa työväentalon tansseissa. Puhvettia pitää paikallinen kaunotar, tumma ja itsevarmanoloinen Anna-Kaarina (Elina Kivihalme), joka myöhemmin osoittautuu heidän tuttavansa vaimoksi. Manne katsoo  hetken naista, ja kysyy Harrilta, joka on ollut Anna-Kaarinan kanssa järjestämässä tansseja, kuka nuori nainen on. Harri vastaa, että "Anna-Kaarina". Ja Manne kääntää päänsä naiseen päin roikkuen tiskillä.

Manne: Anna-Kaarina! Kahvia. (Anna-Kaarina tulee takahuoneesta kahvikannu kädessään ja kaataa miehille kahvia. Manne ja Anna-Kaarina vaihtavat nopeasti merkitseviä katseita.)

Manne: Mitä luulet, mennäänkö naimisiin?

Anna-Kaarina: Montako hehtaaria? (Hieman pilkallisesti. Katsoo Mannen vaatetusta.)

Manne: Jaa että.. Mitä että. (Hämmentyneenä.)

Anna-Kaarina: Ei muuten tuolla naamalla onnistu. Täytyy ajatella vähän tulevaisuuttakin.

Vähän ajan päästä paljastuu, että Anna-Kaarina on kylän juopon Juipin (Veikko Aaltonen) vaimo. Koko keskustelu saa tämän jälkeen aivan uuden merkityssisällön.

Loistavia oivalluksia!

     *     *    *

Ja tulee mieleen, että olen itsekin käyttänyt pari vuotta sitten - ainoan kerran elämässäni - samaa taktiikkaa. Yhtä huonoin tuloksin. Eikä elämäni nainen ollut edes naimisissa.

Kommentti: Jaa-a. Ei minua niin vain otetakaan.

Totta puhui, mutta ehkä toivoa on vielä jäljellä. Luultavimmin ei!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti