sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Saari: "Boheemi elää - Matti Pellonpää" (2010)

Olen pari kertaa alkanut katsella Janne Kuusen dokumenttielokuvaa "Boheemi elää" (2010) näyttelijä Matti Pellonpäästä, mutta se on aina jäänyt kesken. Nyt ajattelin liimata itseni reiluksi tunniksi paikoilleen ja katsoa Peltsin tarinan loppuun asti.

Moni asia panee vastaan. Tietysti on jollain tavalla traagista, että mies kuolee 44-vuotiaana. Mies parhaassa iässä. Uransa huipulla. Hän ehti olla mm. yli 40 pitkässä elokuvassa, mikä on huikea määrä suomalaiselle näyttelijälle. Tietysti määrä selittyy sillä, että hän oli Kaurismäen veljesten luottonäyttelijä.

Kuusen dokumenttielokuva ei ole ihan tavallinen dokumenttielokuva, sillä siinä ennen muuta hänen läheiset kaverinsa kertovat Pellonpäästä. Elokuva on jollain tavalla hyvin henkilökohtainen varsinkin kun Jukka-Pekka Palo, Kari Väänänen ja Janne Kuusi keskustelevat keskenään ja muistelevat, mitä kaikkea Peltsin kanssa tapahtui ja mitä hän teki.

Kari Väänänen mm. kertoi, "maailman lyhyimmästä jännistysromaanista", jonka Matti Pellonpää esitti jonkin harjoituksen yhteydessä Teatterikorkeakoulussa. Sen nimi oli "Kosto yössä", henkilöinä Morgan & Johnson.

Morgan hiipii askel askeleelta läpi öisen niityn. Kuu paistaa.
Morgan tiesi että Johnson on talossa.
Sitten Johnson tulee - ja ampuu Morganin!


Tarinan päälle Väänänen röhöttää hersyvän naurun. Yksi sadoista tarinoista, joita Peltsistä kerrotaan. Ei sinänsä kovin ihmeellinen paitsi että esittäjänä oli Peltsi.

      *     *     *

Dokumentti alkaa kohtauksella "Arvottomista" (1982), josta alkoi Pellonpään - ja Aki Kaurismäen noste kohti maailman mainetta. Elokuvan alussa Manne ajaa valkoiselle Volgalla ja Veera istuu vieressä, mitä seuraa kuolematon dialogi mitä arkisemmassa tilanteessa harmaana syyspäivänä Helsingissä.

Kohtauksessa tulee ensimmäistä kertaa esiin myös Kaurismäen kymmenien elokuvien tavaramerkki - omalaatuinen lakoninen puhetyyli, joka viehätti erityisesti ranskalaisia.

     *     *    *

Dokumentissa väläytellään kohtauksia joistain, tunnetuimmista elokuvista, ja haastatellaan myös mm. Pellonpään lapsuuden ystäviä ja kerrotaan hänen perheestään. Ennen muuta äidistä.

Boheemisuuskin tulee monella tavalla esiin. Elokuvaroolit ja todellinen minä eivät Peltsin kohdalla olleet kovin kaukana toisistaan. Jollain tavalla hän näytteli lähinnä itseään ja oli ohjaajansa alter ego, mihin viitataan pari kertaa.

Vaikka Pellonpää varmasti tienasi lukemattomilla töillään paljon rahaa, hänellä ei sitä koskaan ollut. Arjessaan hän oli kaveri, joka jatkuvasti pummasi kavereiltaan. Asuntoa hänellä ei ollut viimeiseen kymmeneen vuoteen vaan hän nukkui Kaurismäkien elokuvayhtiö Villealfan sohvalla. Kun muut tulivat töihin Peltsi siirrettiin patjoineen sivuun.

     *     *     *

Kaikessa tässä, dokumentissa kuvatussa, on paljon hauskaa, mutta edes hänen kavereistaan tuskin kukaan olisi vaihtanut osaansa Matti Pellonpään kanssa. Pellonpään sivullisuus ei ollut erityisen houkutteleva vaihtoehto, mutta se sopi hänelle.

     *     *     *

Jotain todella häiritsevää Pellonpään ja hänen kavereidensa touhuissa on. Heidän maailmassaan on paljon itsestäänselvyyksiä. Tupakointi, ankara ryyppääminen, prostituoidut, nopeat autot, naiset ym. Läpeensä miehinen maailma, jossa tehtiin mitä haluttiin tehdä paljonkaan piittaamatta mitä ympärillä, muualla maailmassa tapahtui.

Elämää elettiin ravintoloissa Boulevardissa, Kosmoksessa, Tillikassa ym. Se oli heidän maailmansa kuvausten välillä. Ja elämä boheemien elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti