tiistai 29. marraskuuta 2011

Harisalo: "Luovuuden teknologiat" (2011)

"Kirja esittelee keskeisiä välineitä ja työkaluja, joiden avulla ihmiset voivat vahvistaa luovaa mieltään. (..)

Kirjalla on käytännöllisiä tavoitteita, joista ensimmäinen on edistää ihmisten välistä vuorovaikutusta. Toinen tavoite on vahvistaa organisaatioita."
(Takakansi)

     *     *     *

Sisällys
- Johtamisen perustehtävät - Luovuuden edistäminen organisaatiossa - Luovuus ongelmanratkaisijana - Ongelmien etsintä strategisena luovuutena - Ongelmien määrittely strategisena luovuutena - Ongelmien ratkaisu strategisena luovuutena - Innovaatioihin johtavat pitkät tiet

     *     *     *

Jokainen vähänkin aikaa työelämässä ollut on mitä todennäköisimmin joutunut tilanteeseen, jossa ideoidaan jotain uutta tuotetta tai palvelua tai mitä tahansa muuta asiaa. Ideoinnin taustalla on jokin asia, joka on määritelty ongelmaksi ja johon haetaan ratkaisua.

Ideointia varten on kehitetty ja testattu lukuisa määrä erilaisia menetelmiä, joista kerrotaan mm. tamperelaisen professorin Risto Harisalon "Luovuuden teknologia" (2011) - kirjassa.

     *     *      *

Menetelmät eivät ota kantaa itse ongelmaan, mutta ennen kuin voidaan lähteä ideoimaan yhtään mitään, ongelma on tunnistettava ja rajattava. Ongelman määrittelyä rajoittaa aika- ja resurssipula, mutta liika kiire on haitaksi, koska organisaatioiden toiminta tapahtuu lähes aina epävarmassa ympäristössä, jossa joutuu ottamaan riskejä.(Tietysti myös liika hitaus on haitaksi, koska ongelmiin on pystytty reagoimaan ennen kuin on myöhäistä. Riski saattaa toteutua silloinkin, kun ei tehdä mitään. Kun ei esimerkiksi puututa koulun homeongelmaan. Asioiden silleen jättäminen ei siten ole aina mielekäs vaihtoehto niin kuin joskus kuvitellaan.)

     *      *      *

Ongelman tunnistamista seuraa loogisesti ongelman määrittely. Ongelmiin ei ole yhtä totuutta ja oikeaoppista ratkaisua vaan vaihtoehtoja on aina useita. Ongelma näyttää lisäksi eri näkökulmista erilaiselta. (Esimerkiksi homeongelma näyttää lasten ja opettajien näkökulmasta erilaiselta kuin virkamiesten ja kunnallispäättäjien kannalta. Kuntalaiset joita ongelma ei koske voivat joko liioitella tai vähätellä ongelmaa saamansa tiedon perusteella. Aina on mahdollista, ettei ongelmaa tällä kertaa edes ole tai sitten on jo myöhäistä - opettajat ovat saaneet homepölykeuhkon ja ovat matkalla sairaseläkkeelle tms.) Joka tilanteessa on kuitenkin pystyttävä vastaamaan kysymykseen, miten tästä eteenpäin?

     *     *      *

Kun ongelma on tunnistettu ja määritelty, tullaan kolmanteen prosessin vaiheeseen eli siihen, mitä ongelmalle tehdään, miten se ratkaistaan. Yksi tapa on siis käyttää erilaisia luovan ongelmanratkaisun tekniikoita, johon eri osapuolet voivat osallistua. (Kouluesimerkissa kaikki, joita ongelma koskee, voivat olla ideoimassa ratkaisua siihen.) Tekniikoiden avulla saadaan nostettua esiin eri vaihtoehtoja, joiden joukosta esimerkiksi kunnallispäättäjät tai virkamiehet haarukoivat sopivat tavat puuttua ongelmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti