torstai 1. joulukuuta 2011

Kankare: "Mennään kun käsketään! Nuorten miesten jatkosota" (2011)

"Nuoren miehen tuoreeltaan vuonna 1946 kirjoittamat rintamamuistot ovat kiinnostava aikalaistodistus." (Takakansi)

Kustannusliike Otava ei vuonna 1947 pitänyt kirjan  julkaisemista otollisena. Ilmeisesti nyt aika on otollisempi tämän kirjan julkaisemiselle.


     *     *    *

Kirja sisältää paljon samankaltaista sodankuvausta kuin mitä oli Väinö Linnan "Tuntemattomassa sotilaassa" (1956). Mielessä häivähtää ajatus, olisiko kustantaja antanut käsikirjoituksen Linnan luettavaksi. Yhtymäkohtia on paljon. Kirjojen lukeminen rinnakkain on varmasti hedelmällistä. Silloin ehkä parhaiten tajuaa, millaisia kirjallisia keinoja Linnan romaanissa on käytetty - ja miten kaukana esimerkiksi henkilökuvaus on sodan todellisuudesta. Yleensä "Tuntemattoman sotilaan" kohdalla viitataan lähinnä vain Knut Pippingin raporttiin "Komppania pienoisyhteiskunta. Sosiologisia havaintoja suomalaisesta rintamayksiköstä 1941-1944" (1947), jossa kuvattiin myös yhden konekiväärikomppanian sotaa. - Kankareen kirjan esipuheessa professori Martti Turtola vertailee em. kirjoja jonkin verran toisiinsa.

     *     *     *

Sisällys
- Liikekannallepano - Syöksypeesto - Tapaus Mulperi - Korpiselkä - Ilma irti - Rintaman takaa-ajoa - Vieljärvi - Tsokkila - Sumpusta sotasairaalaan - Pommitus Jänisjärvellä - Liikuntasotaa - Petroskoi, Äänislinna - Suunu - Kontupohja - Perälahti - Edessä tietenkin! - Kukkula 158,1 - Karhumäki - Huilausta - Äänisen ranta - Pindusi - Ahvenjärven tukikohta - Hiisjärvi - Äänisen ruusut - Saidoma - Korsukeskustelua - Lääkintäkorpraali - Suuruudenhullu - Raakalaiset - Korpilaki - V-käyrä - Kuolemanpelko - Tuntemattomat sotilaat - Viihdytystä - Juhlapäivä - Kilpailuja - Hengenmiehiä - Siunattu kuu - Työntekoa - Pakkotöissä - Sairastelua - Lomakuume - Leikinpäiten velaksi - Länsivartio - Uunitsan ammunnat - Pääpuolustuslinjan nopea miehitys - Suomeen

     *     *     *

"Mennään kun käsketään" (alk. 1946) on lahjakkaan nuoren kirjoittajan tekstiä, joka muistelmateoksena ei kanna aivan loppuun asti. Teksti hajoaa pirstaleisiksi tuokiokuviksi ja muistoiksi kirjan lopulla. Kustannustoimittaja ei ilmeisesti ole pannut nuorta miestä työstämään tekstiä aivan loppuun asti, eikä siihen tietysti ollut vuonna 1946-47 mitään syytäkään, koska käsikirjoitus hyllytettiin.

    *     *     *

Monet kuvaukset ovat esimerkiksi "Tuntemattomasta sotilaasta" tuttuja kuten saapuminen Petroskoihin tai suomalaisittain Äänislinnaan. Nuori Vilho Kankere kiinnittää kuvauksessaan huomiota hieman eri asioihin kuin Linna, mutta tekstit ovat kutakuinkin linjassa keskenään. Kankareen tekstissä painottuu suomalaisten sotilaiden siviiliväestölle eli naisille, lapsille ja vanhuksille aiheuttama paniikki. Väestö pakeni metsiin, mistä se vähitellen palasi takaisin. Kankare korostaa sitä, miten seksiä ostettiin ainakin näennäisen vapaaehtoisesti tavaraa vastaan, harvemmin naisia raiskattiin. Linnan romaanissa keskitytään vain yhteen tapaukseen, ja paljon siitä mitä tapahtui jää sanomatta.

Sodan raakuuteen Kankare viittaa aina silloin tällöin. Venäläisiä sotilaita lahdattiin välillä urakalla alikersantti Rokan tyyliin. "Tuntemattomassa sotilaassa" tätä ei esitetty julmuutena vaan välttämättömänä pahana. Venäläisten raakuutta suhteessa suomalaisiin myös demonisoitiin, mikä tuntuu ärsyttävän Kankaretta. Hämestä suomalaisten ja venäläisten välillä ei ollut eroja. Sota oli sotaa.

Suomalaiset osoittivat äärimmäistä julmuutta monissa nuoren miehen muistamissa tapauksissa. Lapsia ja naisia täynnä oleva proomu upotettiin Äänisen aaltoihin heidän pyrkiessään pakoon Petroskoista. Lohijoella ammuttiin raskaana oleva venäläinen nainen. Ensin häneltä kiskottiin housut jalasta ja sitten sotilaat puuteroivat hänen alapäänsä. Naisia myös raiskattiin ja sukuelimiä silvottiin.

"Uskon varmana tosiasiana, että propagandasta ja kaunisteluista huolimatta kaikkien maitten sotajoukot ovat raakaa ja epäinhimillistä joukkoa, joka vaistonsa varassa toimii juuri niinkuin kehittymätön järki ja alkeelliset intohimot sanelevat. Ei ole yksi toistaan parempi." tiivistää Kankare sanottavansa.

Härskiä oli myös miten luterilainen kirkko osallistui militaristiin ponnistuksiin. Pelkästään sodan kokemusten perusteella olisi voinut olla aiheellista, että Valvontakomissio olisi arvioinut kirkon asemaa valtionkirkkona Suomessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti