tiistai 29. marraskuuta 2011

Krishnamurti: "Elämän kokonaisuus" (1982)

"Kirjan aiheena on ihmisen orjuuttaminen, se mikä saa meidät jatkuvasti antautumaan rodun, uskonnon, ideologian tai kansallisuuden asettamiin rajoihin ja elämään sidottua, epätyydyttävää elämää." (Takakansi)

     *     *     *

Vuonna 1986 kuollut J. Krishnamurti oli intialainen filosofi, joka ei ajatuksineen jättänyt ketään kylmäksi. Vuonna 1984 hänelle myönnettiin elämäntyöstään jopa YK:n Rauhanmitali.

Krishnamurti vaikutti 2. maailmansodan jälkeisessä ns kylmän sodan maailmassa, jossa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat blokkeineen vastakkain. Hän uskoi, että ihmiset voivat elää sovussa ja sivistyneesti keskenään, mutta maailmanuskontoihin ja ideologioihin sisältyvästä heimoajattelusta on päästävä eroon.

Toisistaan eristäytyneet leirit (Nato, Varsovan liitto), jotka pitivät yllä armeijoita ja asevarustelivat, ovat tämän heimoajattelun ilmentymiä. Niin kristinusko, islam (kuin silloinen neuvostokommunismi) oikeuttivat valtioiden nimissä harjoitetun joukkomittaisen tappamisen. Pysyvä rauha maailmaan on saavutettavissa vain luopumalla tällaisista ehdottomaan totuuteen, oikeaoppisuuteen ja varmuuteen tähtäävistä ajatusjärjestelmistä.

     *     *     *

"Elämän kokonaisuus" (1981) on viimeisiä suomeksi käännettyjä Krishnamurtin tekstejä, missä hän kirjoittaa mm. rakkaudesta. Rakkauden hän katsoo syntyvän kaiken sellaisen kieltämisestä, mikä ei ole rakkautta. Rakkaus on jotain sellaista mikä on, mutta mikä ei ole aina sanottavissa sanoin. Siinä on jotain mystistä. Se on merkityksellistä, syvää ja kaunista. Pyhää.

Ajattelulla rakkautta ei voi saavuttaa. Siis ajattelu on kiellettävä. Rakkaus ei ole ajattelemisen vaan tuntemisen asia. Tuntemisen johon liittyy myötätuntoa jotain toista esimerkiksi itselle rakasta ihmistä kohtaan mikä on totaalista, täydellistä, lopullista.

Krishnamurti muistuttaa, että länsimaisesta ajattelusta poiketen itämaisessa ajattelussa korostetaan sitä, että ihmisen minä on jo tuolla puolen ajan. Aika- ja elämänkäsitys on siten kehämäinen. Elämää ja kuolemaa ei eroteta toisistaan niin kuin esimerkiksi kristinuskossa. Ihminen elää mielessään, sisimmässään jo tuolla puolen. Jossain toiseudessa.

Ihmisen ajattelu ja aistiminen, eläminen, tapahtuu kuitenkin tällä puolen. Tässä maailmassa. Ihminen voi kahlita itsensä mielessään erilaisiin uskontoihin ja ideologioihin, jotka rajoittavat hänen olemistaan ja kykyään rakastaa, tuntea myötätuntoa toisia kohtaan.

Ajattelun sitominen esimerkiksi kristinuskoon ja sen jumaluuden käsitteeseen on haitallista ihmisen aivoille. Se rappeuttaa ja antaa luvan esimerkiksi väkivallan käytön ihmisten keskisten ongelmien ratkaisemisessa ja oman uskon puolustamisessa.

Krishnamurtista myöskään puolisoiden välinen rakkaus ei voi perustua mihinkään kaavamaisesti määriteltyyn suhteeseen. Suhteen on oltava tietyllä tavalla avoin ja vapaa elämää rajoittavista rutiineista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti