torstai 24. marraskuuta 2011

OLET NUORI NAINEN. Osa 16. Häiden jälkeen, paluu karuun arkeen

Jo päivän päästä Armas ja Viivi lähtivät majakkasaarelta mantereelle. Kaikki ei ollut mennyt niin kuin piti. Romanttiseksi suunnitellun hääviikonvaihteen syksyisellä saarella pilasi Viivin isän Artun vihainen puhelinsoitto seuraavana päivänä. Isä vastusti jumalattoman Armaksen ja Viivin liittoa loppuun asti. Viivi päätyikin siihen, ettei kerro isälleen asiasta mitään ennen kuin oli jo mennyt naimisiin. Ankaran katolinen isä haukkui Viiviä huoraksi ja petturiksi, joka oli hylännyt uskonsa ja Jumalansa, perheensäkin, vain omien mielihalujensa takia. Hän oli myynyt sielunsa paholaiselle eikä pääsisi edes kiirastuleen vaan joutuisi suoraan helvettiin. Viiville tuli paha olo ja huono omatunto isän vuodatuksen jälkeen, vaikka hän tiesi, ettei isä ollut oikeassa.

Mielessään Viivi toisti "Ave Mariaa" yhä uudelleen:
Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi. Siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus. Pyhä Maria, Jumalanäiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkenä. Aamen.
Ave Maria, gratia plena, Dominus tecum: benedicta tu in mulieribus, et benedictus fructus ventris tui Iesus. Sancta Maria, Mater Dei, ora pro nobis peccatoribus, nunc et in hora mortis nostrae. Amen.


Isä oli saanut tutun tuomarin kautta tietää, mitä edellisenä perjantaipäivänä Pietarsaaressa oli tapahtunut. Hän syytti Armasta, itseään perkelettä, siitä, että tämä oli vietellyt Viivin suhteeseen, joka ei tulisi missään tapauksessa kestämään. Viivi ja Armas olivat eri mieltä, mutta isän raivokohtaukset saivat Viivin aina epävarmaksi itsestään.  Viivi halusi nyt että hän ja Armas olisivat jonkin aikaa erillään, ehkä pidempäänkin, kunnes Viivi oli selvittänyt asioita mielessään, keskustelut Jumalansa kanssa ja käsitellyt terapeuttinsa kanssa vaikeaa isäsuhdettaan.

    *     *     *

Niin Viivi kuin Armas olivat poissa tolaltaan - Viivi isänsä, Armas Viivin takia. Kun Viivi ei pystynyt sanoin käsittelemään tilannetta, hän tarttui jälleen kerran kammiossaan kynään ja alkoi piirtää. Pöydällä oli peili, josta Viivi katseli itseään. Aamulla vielä onnelliset Madonnan kasvot olivat muuttuneet hetkessä Maria Magdalenan kasvoiksi.

Kuva jonka Viivi piirsi järkytti Armasta. Hän pani sen Naamakirjan profiilikuvaksi.

Viivi oli pukeutunut kuvassa mustaan hääpukuun, jollaista ennen käytettiin. Päänsä päälle hän oli piirtänyt kehän, joka valkoista tiiliseinää vasten muodosti myös ristikuvion.  Viivi oli tehnyt itsestään Kristuksen morsiamen, Madonnan, mutta myös syntisen naisen, huoran, Maria Magdalenan. Kasvot ovat runnellut, hiukset riivitty päästä. Silti huulilla on hymynkare kuin Leonardo da VincinMona Lisalla”, millaista Maria Magdalenan huulilla ei tauluissa ole koskaan ollut.

Armas mietti kuvan nähdessään, mihin hymy viittasi. Viivi piti itseään kai jonkinlaisena marttyyrinä, naisena joka kestäisi kaiken, kaikki saamansa iskut hymyssä suin. Keskiaikana monista prostituoiduista tuli marttyyreitä, Maria Magdalenan hengessä.  Hääpuku viittasi kahteen keskenään ristiriitaiseen seikkaan: neitsyyteen ja avioliittoon. Halusiko Viivi palauttaa itselleen kerran menetetyn neitsyyden ja toiveen askeettisesta elämästä, minkä kautta voisi saavuttaa kuolemattomuuden? Vai hyväksyikö hän avioliiton, joka kestäisi kuolemaan asti. Vai tarkoittiko Viivi kumpaakin asiaa samaan aikaan? Kenties ristiriitaiset elementit sulautuvat kuvassa yhdeksi eheäksi kokonaisuuksi.

Joka tapauksessa kuva oli nerokas, niin kuin kaikki Viivin kuvat, joita Armas rakasti niin kuin Viiviäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti