perjantai 25. marraskuuta 2011

Viitala: "Miten maailma loppuu" (2011)

"Katastrofielokuvat ovat pelotelleet meitä tulivuorenpurkauksilla, asteroideilla ja vastustuskykyisillä viruksilla. Todennäköisin uhka ihmiskunnalle on kuitenkin väestöräjähdys. Meitä on täällä viisi miljardia liikaa, joten ennen pitkää ruoka ja puhdas vesi loppuvat, päädymme energiakriisiin ja kuivuus näivettää pellot." (Takakansi)

     *     *     *
Sisällys
- Luonto antaa ja ottaa (dinosaurusten kuolema, tulivuorenpurkaukset, asteroidit, taudit)
- Ihminenkö itsensä uhka (ilmastonmuutos, ravinnon ja veden loppuminen, saasteet ja ympäristömyrkyt)

     *     *    *

Arena Kustannuksen julkaisema ja Jussi Viitalan kirjoittama populaaritieteellinen "Miten maailma loppuu?" (2011) kertoo hyvin tunnetut perusfaktat ihmistä ja maapalloa uhkaavista vaaroista. Kovin paljon uutta tietoa kirja ei tarjoa peruskoulun oppimäärän suorittaneille. Tosin kirjassa vilahtelee paljon tieteellisiä termejä ja tieteelliseltä tuntuvia arvioita, joiden pätevyyteen lukija ei voi kuin luottaa. Tuoreita ympäristökatastrofejakin hän kommentoi.

Yhden tärkeimmistä perustotuuksista Viitala toteaa jo johdantojaksossa. Ihmisen elämä loppuu kuin kananlento maksimissaan 120 vuoden kohdalla. Asiaa ei käy valittaminen korkeimpaan tuomioistuimeen. Maailman loppu on siten suhteellinen asia niin kuin kirjoittaja toteaa.

Toinen tärkeä muistutus on, että ihminen on itse maailmanloppujen tulosta. Ilman jatkuvaa muutosta ja katastrofeja ei olisi tapahtunut evoluutiota, joka johti nykyihmiseen. Eikä kehitys pääty ihmiseen:
"Voidaan edes toivoa, että meidän jälkeemme tuleva maailman valtalaji pääsisi irti eläimellisyytensä kahleista eikä tuhoaisi itseään ja muita maailmaansa kansoittavia lajeja."  Tässä kielikuvat ja metaforat heittävät häränpyllyä. Viitala ilmeisesti tarkoittaa, että tulevan lajin toivoisi olevan toisenlainen kuin nykyihminen. Eläimellisyys ihmisessä tuskin on ongelma, sillä eiväthän edes suurpedot ole globaali maailmanuhka.

     *     *     *

Suurin uhka ihmisille on ihminen itse, mikä tarkoittaa, että ihmisen mielen rakenne on Viitalasta ongelmallinen.Tosin hän toteaa, että "valitettavasti olemme eläinlaji, jonka vaistot eivät ole kehityksen myötä vähentyneet ja menettäneet voimaansa". Tuntuu aika erikoiselta väitteeltä, että ihmisen vaistot olisivat uhka ihmiselle itselleen, sillä juuri nehän ovat taanneet lajin olemassaolon. Ennemmin näiden vaistojen puuttumista voisi pitää ongelmana. Esimerkiksi sitä, että ihmisen itsesuojeluvaisto on modernin yhteiskunnan myötä heikentynyt ja ihminen on älyllään ja teknologioillaan tuottanut itselleen ja maapallolle monia suuria riskejä, jotka ovat toteutuneet mm. eurooppalaisissa sodissa 1900 - luvulla.

Viitalan ajattelun läpi puskee kristillisen ajattelun ja yleensä suurten uskontojen ajama eetos. Seksi on vaarallisempi asia kuin ydinaseet. Lisäksi kirjoittaja tuntuu kannattavan ajatusta "itsekkäästä geenistä", joka on tyypillistä ihmiselle, mikä saa Homo Sapiens - lajin edustajat verissäpäin kilpailemaan toisten ihmisten kanssa. Pahuus on siis meidän geeneissämme. "Äly, viisaus, rehellisyys, luottamus ja viettien täydellinen hallinta" eivät evoluution myötä ole valikoituneet ihmisen ominaisuuksiksi.

     *     *     *

Pitkän päättelyn, juonen punomisensa jälkeen Jussi Viitala päätyy siihen, että "ruokakriisi maustettuna vesikriisillä lienee todennäköisin syy seuraavaan suureen väestöromahdukseen". Kyse ei siis kuitenkaan ole maailmanlopusta. Suurempaa jytkyä saamme odotella hänen mukaansa näillä näkymin vielä satoja vuosia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti