tiistai 29. marraskuuta 2011

Viljamaa: "Pakko saada. Addiktoitunut yhteiskunta" (2011)

"Nyky-yhteiskunta suosii pitkiä työpäiviä, extreme-lajeja ja nettipäivitysten vahtaamista. (..)
Riippuvuus voi syntyä niin ruokaan, liikuntaan, tupakkaan, alkoholiin kuin seksiinkin." (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys
- Kun mikään ei riitä - Kuka meistä on addikti - Toiminnalliset addiktiot - Aineriippuvuudet - Jo riitti, kiitti - Lisää luettavaa

     *     *     *

Riippuvuuksista on kirjoitettu 2000 - luvulla pari hyllymetriä kirjoja. Tämä Janne Viljamaan "Pakko saada" (2011) on yksi näistä kirjoista. Kirja ei ehkä ole näiden kirjojen eliittiä, mutta lukukelpoinen kirja kuitenkin on. Pientä tarpeetonta sälää kirjassa on paljon, ja keskittymällä olennaisiin asioihin kirjasta olisi saanut vielä luettavamman. Pikkutarkka, populistissävytteinen journalististinen kerronta ja ohjeitalistaava onnellisuusopasmaisuus hieman haittaavat lukukokemusta.

    *     *     *

Mustavalkoinen paha riippuvuus, hyvä riippuvuuksien puute asetelma häiritsee sekin, sillä ihminen tarvitsee syntymästään lähtien riippuvuuksia. Elämässä on oltava monien asioiden suhteen toistoa ja arkisia rutiineja.

Ensimmäinen riippuvuus syntyy äidin ja lapsen välille. Ilman tätä riippuvuutta esimerkiksi lapsen kehitys viivästyy tai jotkut kehitysvaiheet jäävät kokonaan väliin, mikä saattaa vammauttaa ihmisen loppuiäksi.

Seksiriippuvuus ei ole pelkästään huono asia. Olennaistahan on, kokeeko ihminen sen ongelmaksi ja onko siitä haittaa muille. Jos riippuvuus liittyy parisuhteeseen, kysehän on vain toivottavasta ja monien kateudella tavoittelemasta tilasta. Esimerkiksi edesmenneen runoilijan Tommy Tabermannin ja hänen vaimonsa suhde oli myönteisessä mielessä riippuvuussuhde.

Elämässä on oltava myös paheita, pieniä, ehkä haitallisia, nautintoja. Riippuvuutta kahviin ei nykypäivänä voi pitää kovin suurena haittana. Jos kahvin hinta esimerkiksi kolmikertaistuisi, köyhät ihmiset kärsisivät ensimmäiseksi, koska suuri osa ruokarahoista menisikin yllättäen yhteen nautintoaineeseen.

     *     *     *

Sosiaalipsykologi Janne Viljamaa väittää esimerkiksi, että seksiriippuvuuksien takana on lisääntynyt pornografinen materiaali. Lapsuuden kokemuksilla on myös merkitystä. Seksiaddiktioista joka tapauksessa alettiin puhua vasta 70-luvulla, jolloin miestenlehdet yleistyivät. Nettiporno tuli tietysti kuvaan mukaan netin myötä 90-luvun lopulla.Seksiriippuvainen ei Viljamaan mukaan nauti seksistä vaan se on ilotonta ja pakonomaista. Tosin voidaan epäillä ovatko kaikki nuoret miehet, jotka väkisin harjoittavat seksiä kerätäkseen lisää kokemuksia addikteja vaiko vain kulttuurinsa uhreja tai tuotteita.

Eri ihmisten seksuaalivietin voimakkuus vaihtelee, mitä kirjan tekijä ei ota huomioon. Esimerkiksi pakonomainen itsetyydytys voi johtua yksinkertaisesti siitä, ettei esimerkiksi nuori nainen tai mies ole parisuhteessa. Missä kulkee riippuvuuden ja normaaliuden raja, lienee mahdotonta tarkkaan määrittää. Viljamaakin päätyy siihen, että seksi muodostuu riippuvuudeksi silloin, kun ihminen itse tai hänen lähellään olevat ihmiset kokevat vaikkapa jatkuvan masturboinnin tai seksin vonkaamisen ongelmalliseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti