keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Weil: "Painovoima ja armo" (1976)

"Filosofin ja kirjailijan kirjallisen jäämistön pohjalta julkaistu teos, joka valaisee tekijänsä aatemaailmaa aforistisesti.

Pohtiessaan maanosamme epätoivoista tilaa Simone Weil näki sen syyksi juurettomuuden. Juurettomat joko vaipuivat tylsyyteen kuten antiikin orjat tai ryhtyivät toimimaan kiskoakseen muutkin juuriltaan."
(Takakansi)

    *     *    *

Sisällys
- Painovoima ja armo - Tyhjiö ja sen täyttäminen - Tyhjiöön tyytyminen - Maailmasta irtautuminen - Mielikuvitus tyhjiön täyttäjänä - Ajasta luopuminen - Kohteeton kaipaus - Minä - Luodun tekeminen luomattomaksi - Syrjään vetäytyminen - Välttämättömyys ja tottelevaisuus - Harhakuvia - Epäjumalanpalvelus - Rakkaus - Paha - Onnettomuus -Väkivalta - Risti - Vaaka ja vipu - Mahdottomuus - Ristiriita - Välttämättömyys on kaukana hyvästä  - Sattuma - Hän jota meidän on rakastettava on poissa - Ateismi puhdistuksena - Tarkkaavaisuus ja tahto - Valmennus - Järki ja armo - Lukutapoja - Gygesin sormus - Kaikkeuden tarkoitus - Metaxy - Kauneus - Algebra - Sosiaalinen leima - Iso eläin - Israel - Sosiaalinen harmonia - Työn mystiikka

     *     *     *

Simone Weil oli poliittisesti aktiivinen filosofi 1930-luvun Ranskassa ja kuoli 32-vuotiaana keuhkotuberkuloosiin. Hän kuitenkin pettyi poliitikkoihin, kommunisteihin ja meni tehtaaseen töihin liukuhihnan ääreen, mikä vaikutti hänen ajatteluunsa ja kirjoituksiinsa. Weil mm. ihmetteli, miksi ihmiset eivät tehneet mitään parantaakseen itse olojaan vaan tyytyivät kurjuuteen.

Politiikan ja poliittisten ideologioiden ohella hän oli kiinnostunut uskonnoista. Weilin oma tausta oli juutalaisuudessa. Aluksi hän piti buddhalaisuutta juutalaisuutta ja kristinuskoa parempana uskontona, mutta oleskeltuaan Italiassa hän siirtyi  katolilaisuuden kannattajaksi, millaisena hänet on kirjoittajana tunnettu.Weil käsitteli kirjoituksissaan mm. kärsimyksen ja pahuuden ongelmia. Weilin uskonnollisista pohdinnoista on hänen kuolemansa jälkeen koottu teos  "Painovoima ja armo" (alk. 1957).

     *     *    *

Viimeisen 'Työn mystiikka' - otsikon alla on yhteensä kaksitoista lyhyttä kirjoitelmaa.

"Orjuus on työtä vailla ikuisuuden valoa, vailla runoutta, vailla uskontoa. Ikuisen valon tarkoituksena ei ole antaa meille syytä, jonka vuoksi elämme ja teemme työtä, vaan yltäkylläisyys, joka vapauttaa meidät kyselemästä tuota syytä. "

Simone Weil on ajattelussaan radikaalimpi kuin (vasemmisto)poliitikot tai ay-aktiivit. Hän ei lähde taistelemaan työelämän uudistuksista, senteistä ja prosenttikorotuksista vaan toteaa kylmän viileästi, että palkkatyötä tekevät ovat aina orjia.Vaikka orja saisi minkälaista palkkaa tahansa, hän on orja tehdessään työtä, joka on pakkoa ja omalta kannalta päämäärätöntä ponnistelua.

Weil ei näe orjan asemaa kuitenkaan toivottomana. Hän pelastuu vain tyytymällä siihen mitä hänellä on. Orja voi hallita omaa mieltään ja ajatteluaan ja kuvitella ikuisuuden. Kaukaisen valon universumin tuolla puolen. Hän voi siis elää tuosta valosta tehdessään työtä liukuhihnan ääressä ja saadessaan työperäisiä sairauksia, joihin kuolee nuorena.

Valo - mitä se sitten onkaan - on kaikki, eikä mitään meiltä puutu. Me, orjat, olemme tällöin yltäkylläisiä ajatuksistamme, siitä, mitä päässämme tapahtuu kohisten.

Toki kaikki ihmiset eivät ole orjia. Isännistä Simone Weil ei tässä yhteydessä puhu. Jollain tavoin niin orjan kuin isännänkin on selvitettävä suhteensa häntä ympäröivän luonnon kanssa.Kaikkien ihmisten on elämänsä aikana luotava itsensä uudelleen. Tietyllä tavalla orjan osa on ilmeisesti isännän osaa helpompi. Orja näkee kättensä töiden tulokset välittömästi ja hän tuntee nahoissaan, miten päivä kuluu aamusta iltaan asti kyllästyttävässä työssä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti