tiistai 29. marraskuuta 2011

Wuori-Tabermann: "Meitä oli KAKSI" (2011)

"Runoilija Tommy Tabermannin leski kirjoittaa herkällä otteella luopumisesta, surutyöstä ja yliluonnollisesta kokemuksestaan. Miten ohut lanka välillämme onkaan?" (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys
- Meitä oli kaksi - Rohkea soturi - Lupaus - Yksin - Via dell'amore - Perhonen kädelläni - Dorianin käskyläinen - Hetki hautausmaalla - Uni - Ensimmäinen joulu - Uuteen vuoteen -  Eräs kohtaaminen - Ohut lanka välillämme - Yksinpuhelua - Ave maria - Nämä ikuiset kyyneleet - Vertaistukea - Virallisesti leski - Elämä jatkuu - Kohtalotoverit - Aamukävelyllä - Omassa huoneessa - Enkeiden lähettiläs - Häivähdys kevättä - Naurua ja kyyneleitä - Älä unohda unelmia - Pieni, suuri hetki - Hyvää energiaa - Odotusta - Mistä tunnet ystävän? - Eräs aamu - Kukkiva puu - Lähellä ja kaukana - Runot

     *     *     *

Mikä se on joka julkaistiin ensimmäisen kerrran vuonna 1974, sitten vuonna 1995 ja viimeksi viime vuonna 2010? Se oli Tommy Tabermannin suosittu runoteos "Tähtiä kämmenellä". Teos on yksi niistä kokoelmista, joka teki runoilijasta kuolemattoman suomalaisten silmissä. Suurin osa runoista oli rakkausrunoja, jonkinlaista käyttörunoutta, jota korkeakulttuuriset kirjallisuuden harrastajat Suomessa eivät ole arvostaneet järin korkealle. Tabermann on kuitenkin ollut vuosikymmenet yksi luetuimmista runoilijoista, ehkä jopa ykkönen.

     *     *     *

Aurinko, sinä sanoit kun me katselimme kuuta.
Sinä vannoit pitäneesi
tähtiä kämmenellä,
että kissat
olivat suudelleet lintuja,
kielot kukkineet pakkasessa.
Kun me olemme rakastelleet
sinä olet aina
sillä tavalla
oikeassa ja väärässä
etten muuta voi kuin rakastaa sinua.


     *     *     *

Runoilijan leski Tuija Wuori-Tabermann on kirjoittanut muistelmateoksen "Meitä oli kaksi" (2011), jonka jokaisen n 30 kappaletta hän aloittaa Tommyn runolla. Yllä oleva runo ei ole kuitenkaan yksi niistä, mutta se on yksi hänen rakastetuimmista runoistaan.

Yksi tarinoista on otsikoitu 'Ohut lanka välillämme', jossa Tuija Wuori-Tabermann kertoo yliluonnollisista tai sellaisiksi tulkitsemistaan kokemuksista Tommyn kuoleman jälkeen.

"Tunnen kevyen ilmavirran, joka kulkee ohitseni. En voi erehtyä siitäkään. Minä tosiaan TUNNEN sen, mutta huoneessa ei ole ketään." (s. 54)

Pöydällä ollut kynttilä sammuu omia aikojaan ilman näkyvää syytä. Leski sytyttää kynttilän uudelleen. Se sammuu toistamiseen. Vasta kolmannella yrittämällä liekki alkaa taas palaa tasaisesti.

"Epäilen aistimuksiani. Mielessäni viivähtää, ovatko nämä kenties jotakin väsymyksen aiheuttamia harhoja? Stressiä? 

Myös muilla Tommyn läheisillä on vastaavanlaisia kokemuksia.

"Ajatus siitä että olisit jossakin toisella tähdellä, kaukaisten galaksien ulottumattomissa, sai meiltä heti hylkäävän tuomion. Olimme varmoja että siinä sinä olit meidän kanssamme."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti