lauantai 10. joulukuuta 2011

Bockris: "Andy Warhol" (2011)

"Andy Warhol kuohutti 1960-luvulla taidemaailmaa maalauksillaan Campbellin keittotölkeistä, Marilyn Monroesta ja dollarin seteleistä. (..)

Kuuluisa Factory oli poikkeuksellisen värikkään ja luovan Warholin tehdas, jossa hän teki taidetta ja tuotti elokuvia, lehtiä, äänilevyjä, kirjoja, tähtiä." (Takakansi)

      *     *     *

Victor Bockrisin elämänkertateos on yhtä pikku tarkka ja realistinen kuin jotkut Andy Warholin tauluistakin. Kokonaiskuva on kuitenkin kaoottinen ja epäselvä. Yhtä sotkuinen kuin pop-taiteen ikonin elämä.

Viimeisinä vuosinaan 1980-luvulla Warhol ei tehnyt juuri muuta kuin piti yllä hoviaan, kuuluisaa Factorya. Ura merkittävänä taiteilijana kesti 20 vuotta, minkä jälkeen alkoi hiipuminen. Taiteilija ei pystynyt enää uudistumaan tai tuottamaan edes sellaista pop-taidetta kuin aiemmin.

Samaan aikaan pop-taiteen kanssa kehittyivät modernit taidemarkkinat - tai taide kaupallistui äärimmilleen. Samalla tavoin kuin Pablo Picasso kloonasi Ranskan Rivieralla rauhankyyhkyjään käyväksi valuutaksi ravintolalaskujen kääntöpuolelle, kloonasi Andy Warhol omien kuvauksiensa kohteita sabluunansa läpi kankaalle. Viidessä minuutissa syntyi kymmeniä Marilyn Monroen kuvia.

     *     *     *

Andy Warhol oli toisen polven emigrantti Euroopasta. Hänen perheensä muutti nälän ja vainon keskeltä USA:han entisen Itävalta-Unkarin suurvallan alueelta. Pittsburghissa elämä ei ollut työväenluokkaisella perheellä kovin kummoista, mutta uuttera ja uskonnollinen Andrei ja Julia Warhola pystyivät kouluttamaan kolme poikaansa Paulin, Johnnyn ja Andyn. Tosin isä kuoli Andyn ollessa 14-vuotias.

Taiteellisesti lahjakas Andy huomattiin koulussa jo nuorena ja hän pääsi collegeen, vaikkei mikään järin hyvä oppilas ollutkaan. Yliopisto tuotti hänelle ylipääsemättömiä vaikeuksia, mutta prepattuaan kesän, hän läpäisi vihdoin Ajattelu ja ilmaisu  - kurssin. Kirjoittaminen ei ollut ottanut sujuakseen. Piirtämisen ohella Andyä kiehtoi tanssi - ja juhliminen niin kuin koko loppuelämän.

Vuonna 1948 parikymppinen Andy otti rohkeasti yhteyttä Glamour - lehteen maalaus- ja piirustuskansioineen ja sai ensimmäiset freen lance -työnsä. Andy otti kavereineen myös valokuvia ja kuvitti yhden lastenkirjan. Muutto New Yorkiin yhdessä ystävänsä Philip Pearlsteinin kanssa muutti hänen elämänsä lopullisesti. Nuoret miehet harrastivat mm. elokuvia ja teatteria.  Andyn ympärille kehkeytyi pieni yhteisö, joka kuitenkin hajosi ja 50-luvun alussa Andy oli asui sen jälkeen ensimmäistä kertaa yksin.

Vähitellen Warhol alkoi menestyä ja saada töitään esille taide- ja muotilehdissä. Elämän suolana olivat juhlat ja pääsy seurapiireihin, myös baletti, oppera ja teatteri. Ensimmäiset seksikokemukset Andyllä olivat vasta noin 25-vuotiaana. Vähitellen hänellä oli myös omia näyttelyitä mm. Loft Galleryssä. Yksityiselämässä hänellä oli joitain homosuhteita. 50-luvun lopulla Warhol alkoi menestyä myös taloudellisesti. Taiteen lisäksi hän teki mm. kenkämainoksia. Samoihin aikoihin syntyi pop-taiteen liike, josta Andy kiinnostui.

     *     *     *   

Andy oli se joka keksi alkaa tehdä taidetta mainoksista mm. Coca Cola - pulloista, mikä oli vastaisku abstraktille ekspressionismille, mitä oli kuvataiteen valtavirta. Taidekauppiaat ja -galleristit alkoivat nostattaa joukkoa nuoria lupaavia taiteilijoita, joihin Andy kuului. Warhol oli alusta lähtien kunnianhimoinen. Vuonna 1961 tapahtui ratkaiseva käänne uralla, kun hän assistenttinsa Ted Careyn idean pohjalta alkoi maalata dollarin seteleitä. Samaan aikaan syntyi idea Campbellin säilykepurkkien maalaamisesta ym. keskeiset Andy Warholin ideat, joiden ympärille hän rakensi uransi 1960- ja 1970-luvuilla.

Vuonna 1962 hän pääsi ensimmäisen kerran Time - lehteen esittelemään taidettaan. Tällöin hän myös perusteli aihevalintojaan mm. Campbellin säilykepurkkien maalaamista. Warholin esiintyminen ärsytti taiteilijapiirejä.

Toinen keskeinen idea oli kuvien monistaminen painamalla. Marilyn Monroen itsemurhan jälkeen hän teki teoksia, joihin hän oli monistanut elokuvatähden kuvia. Pohjana oli Gene Gormanin mustavalkoinen valokuva, jota hän väritti vaihtelevilla tavoilla. Samalla silkkipainotekniikalla hän teki teoksia lukuisista tunnetuista henkilöistä.

Andy Warholin näyttelyt mm. Stable Galleryssä olivat menestyksiä, vaikka Modernin taiteen museo (MOMA) ei niitä vielä ostanutkaan. Julkisuudessa Andyn seksuaalisuus nousi esille, sillä hänen homoutensa näkyi myös hänen taiteessaan samoin kuin hänen työväenluokkainen taustansa.

Kiinnostus koneisiin ja laitteisiin tuotti ehkä Warholin merkittävimmät teokset. Uutiskuvien pohjalta hän teki teoksia, joissa käsitteli auto-onnettomuuksia, sähkötuolia ja vetypommia sekä väkivaltaa. Kuolema-sarja koostui kahdesta osasta. Tunnettujen henkilöiden kuolemasta ja tavallisten ihmisten kuolemista, joita uutisissa oli käsitelty. Warhol oli itsekin vähällä kuolla auto-onnettomuudessa, mikä teki kolarista omakohtaisen kokemuksen. John F. Kennedyn murha autossa pani hänen mielikuvituksensa liikkeelle, mitä hän kuvasi Jacqueline Kennedyn näkökulmasta.

     *     *     *

1960-luvun puolivälin jälkeen Warhol oli ammentanut ideansa tyhjiin, ja hän alkoi keskittyä elokuvien tekemiseen. Tähän vaikutti tietysti myös se, että nyt hänellä oli rahaa alkaa tuottaa omia elokuvia.  Ensimmäisen elokuvan "Sleep" (1963) ideana oli havainnoinnin hidastaminen. Kiivastahtisessa yhteiskunnassa ihmisiltä jää paljon näkemättä. Toisessa elokuvassa "Kiss" hän puolestaan kuvasi paria suutelemassa. "Blow Jobissa" mentiin vielä pidemmälle, sillä siinä imettiin penistä 33 minuuttia.

Warholin Factory alkoi elokuvien tekemisen myötä saada muotoaan, ja hänen ympärilleen kerääntyi yhä enemmän ihmisiä, joille hän ei tosin esimerkiksi elokuvista maksanut palkkaa. Itse hän kuitenkin teki koko ajan businesta. - Andyn elokuvissa - jos sellaisista voi aina puhua - seksi korostui jatkossa yhä enemmän. Hän teki siis porno- tai taide-elokuvia Factoryssään. Yksi näistä oli "Couch" (1964).

Factoryn toiminta alkoi olla yhä oudompaa mm. huumeiden käytön takia, mikä vaikutti myös tehtyyn taiteeseen mm. "Empire" - elokuvaan. Andy käytti ihmisiä projekteissaan surutta hyväkseen, minkä hänen ympärilleen syntynyt kultti mahdollisti.
"Se oli Käsittämättömän Kalun Kirkko. Andy oli rippi-isä, ja nuoret olivat synnintekijöitä. Instituutin pyhyys ja sen rituaalit olivat tärkeitä, henkilökohtainen pelastus ei." kuvaa Gary Indiana Factoryn toimintaa.

     *     *     *

Välillä Warhol keskittyi mm. kukkien maalaamiseen ja piti taas näyttelyitä kuten Castellin galleriassa "Flowers" - näyttelyn. Hän teki myös toistuvasti vierailuita Eurooppaan - Ranskaan, Saksaan, Iso-Britanniaan ja Italiaan -, missä oltiin kiinnostuneita hänen aiemmasta maalaustaiteestaan, ei niinkään elokuvista. Taiteilijan tuotteliaisuus alkoi kuitenkin 1960-luvun lopulla jo vähitellen ehtyä. Rahapulassa hän maalasi myös muotokuvia.

Elämä pyöri yhä enemmän yksityiselämän ympärillä. Andyllä oli nuoria rakastajia, miehiä ja naisia, mutta he tulivat ja menivät. Hänen syytettiin tuhoavan käytöksellään ihmisiä, mutta hän myös nosti monia aloittelevia taiteilijoita menestykseen. Warhol ei joka tapauksessa pakottanut ketään mihinkään vaan hänen Factoryllään yksinkertaisesti oli suuri vetovoima taiteilijapiireissä - ja vain harvoja heitettiin sieltä ulos.

Olivat hänen elokuvansa sitten mitä hyvänsä, niissä oli yllättäen yleensä naisnäkökulma.
"Ne käsittelivät seksuaalista pettymystä ja turhautumista. Sillä tavalla Andy näki maailman, ja sellainen maailma on, ja sillä tavalla 90 % väestöstä sen näkee vaikka teeskentelee toista. Andyn elokuvissa naiset ovat aina vahvoja, kauniita ja kaiken hallitsevia. Miehet osoittautuvat tyhjiksi ja mitättömiksi eläimiksi. Ehkä homoseksuaalit ovat ainoita, jotka eivät ole lintsanneet."
(s. 228)

Warhol ei pitänyt elokuviaan sen kummemmin eroottisina kuin pornografisinakaan. Ne olivat vain taide-elokuvia, joissa näytettiin kaikki.

     *     *     *

Viranomaiset eivät suhtautuneet Andyn elokuviin ja niiden tekemiseen aina kovin suopeasti. Elokuvia mm. takavarikoitiin. Vuonna 1970 poliisi teki Lontoossa ratsian "Flesh" - elokuvan esitykseen ja pidätti 200 henkilöä. Elokuvat ja niiden ympärillä vellova kohu vaikutti myös Warholin kuvataiteeseen - ja ennen muuta sen arvoon, joka vähitellen kohosi yhä ylemmäs mikä rikastutti taiteilijaa. 70 - luvulla Andy Warholin retrospektiiviset näyttelyt kiersivät maailmaa, ja taidekeräilijät alkoivat rakentaa kokoelmia.

Elokuvat eivät tuottaneet kovin hyvin, ja monia elokuvia kuten "Frankensteinia" saatiin vain vaivoin levitettyä. Lisäksi elokuvan "Bad" (1977) epäonnistuminen köyhdytti Warholia. Elokuva tuotti tappiota puoli miljoonaa dollaria. Andy yritti vielä menestyä - ja menestyikin -  hännystelemällä vaikutusvaltaisia ja rikkaita, joiden muotokuvia hän maalasi kalliiseen hintaan.

Andy Warholin unelmana oli poikasesta asti ollut oma TV-show, minkä hän onnistui saamaan aikaan. "Andy Warhol's TV" - ohjelmaa esitettiin kaapelikanavilla.  Vuonna 1979 hän otti siveltimen kerran vielä tositarkoituksella käteensä ja maalasi sarjan "Reversals", missä hän palasi hänet kuuluisaksi tehneisiin teemoihin ja kohteisiin.

Lisäksi hän kirjoitti 70-80-lukujen vaihteessa joitain kirjoja. "Popism" (1980) olivat hänen muistelmansa, joka julkisuudessa teilattiin.

     *     *      *

Vuonna 1987 Andy Warhol kuoli sinänsä vaarattoman sappikivileikkauksen komplikaatioihin. Kuolemaa edisti se, että hänellä oli sairaalapelko, minkä takia hän hoidatti itseään huonosti. Koko 1980-luvun Warhol oli vielä toimelias pitäen yllä imperiumiaan. TV-show pyöri televisiossa menestyen kohtalaisesti ja näyttelyitä oli ympäri maailmaa. Warhol maalasi uusiakin sarjoja mm. "Zeitgeistin" ja valokuvasi tasaisen verkkaiseen tahtiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti