maanantai 5. joulukuuta 2011

Carroll: "Alicen seikkailut ihmemaassa" [1865]

"Tarina tytöstä joka hyppäsi valkoisen kanin perässä kaninkoloon – tunnetuin seurauksin. Tämän vuosituhannen lukija nauttii myös herkullisen ilkeästä näkökulmasta viktoriaaniseen kiltteyteen." (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys
- Alas kaninkoloon - Kyynellammikko - Juoksu vaalimaaliin ja pitkä tarina - Kanin villein suunnitelma - Kaalimadon neuvot - Pippuripossu - Hullut teekutsut - Kuningattaren krokettikenttä - Valekilpikonnan tarina - Hummerikatrilli - Kuka varasti tortut? - Alicen todistajanlausunto

     *     *     *

Yksi tunnetuimmista, moderneista saduista tai fantasiakertomuksista on Liisan tai "Alicen seikkailut ihmemaassa" (1995). Sadun suosiosta Suomessa kertoo jotain se, että ihmemaan seikkailut on käännetty ja julkaistu suomeksi 6-7 kertaan. Itse luin kirjan toiseksi viimeisen Alice Martinin käännöksen. Vuonna 2000 ilmestyi viimeisin Tuomas Nevanlinnan käännös.

Tarina alkaa puistosta, jossa Alice alkaa seurata valkoista kania - ja putoaa sen perässä kaninkoloon. Kolo osoittautuu fantasiamaailmaksi. Kirjan lopussa selviää, että Alice on nukahtanut ja nähnyt unta. Kirjassa on useita englantilaisille lapsille tuttujen lorujen väännöksiä, jotka eivät aina aivan aukea suomalaiselle lukijalle. Lisäksi kirjassa on useita sanaleikkejä ja pelejä, mitkä tekevät kirjasta kiinnostavan ja älyllisesti haastavan.

     *     *     *

Alicelle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ihmemaassa. Kertomuksen ytimessä on krokettipeli, jota pelataan herttakuningattaren ja -kuninkaan johdolla. Peli on julmaa ja anarkistista sähläämistä, jonka tarkoituksena on oikeastaan vain välttää kuningattaren huomiota, sillä muutoin pää saattaa pudota. Mailoina käytetään flamingoja ja palloina siilejä. Aina välillä äksy kuningatar huutaa pää poikki, kun joku ei pelaa kuningatarta miellyttävällä tavalla.

Kirjan lopulla palataan herttakuningattaren tapaan jakaa tuomioitaan. Tällä kertaa oikeudenkäynti näyttää muodollisesti korrektilta, mutta pian paljastuu, että kuningatar tuomitsee syytetyitä ennen kuin valamiehistö on edes ehtinyt tehdä päätöksiään. Alice paheksuu kuningattaren käytöstä ja saa itsekin pikatuomion pää poikki. Alice ei kuitenkaan alistu tuomioon.

     *     *     *

Tuomioistuimessa käydään oikeutta piparkakkujen varastamisesta, mistä on syytettynä herttasotamies. Sotamies kiistää syyllisyytensä. Tilanne on absurdi, sillä varastetuksi väitetyt piparkakut ovat koko ajan vadilla kaikkien silmien edessä. Kuningatar on kuitenkin saanut päähänsä, että varkaus on tapahtunut.

Ensin kuulustellaan hattumaakaria, missä yhteydessä myös maalisjänis ja marsu heittävät kommenttejaan. Kuulustelu on farssi eikä johda mihinkään. Hattumaakarin poistuttua aitiosta kuningatar kuiskaa oikeudenvalvojalle, että pää pois. Marsut heittävät yleisöstä kommenttejaan - ja joku menettää taas päänsä.

Alicen kuulustelu ei tuota sekään mitään tietoa tapauksesta. Alice sanoo, ettei tiedä mitään, mitä kuningas pitää kuitenkin merkittävänä lausuntona. Osa valamiehistä tulkitsee tilanteen kuitenkin päinvastaisella tavalla ja kirjoittaa papereihinsa merkityksetön lausunto.

Viimeinen todiste tulee valkoiselta kanilta, joka on saanut käsiinsä kirjeen, jossa ilmeisesti viitatataan tapahtumiin. Kukaan ei tiedä kuka kirjeen on kirjoittanut. Käsialaa ei tunnisteta, eikä kirjettä ole allekirjoitettu. Silti kuningas olettaa, että herttasotilaan on täytynyt tehdä sen. Hän on väärentänyt oman käsialansa.

Oikeudenkäynnistä seuraa kaaos, sillä samaan aikaan oikeudenkäynnin kanssa Alice alkaa taas kasvaa oikeaan kokoonsa. Herttakuningatar yrittää epätoivoisesti vielä saada korttipakkansa sotilaat viemään tuomion päätökseen, mutta pelkkä korttipakka ja paperisotilaat eivät Alicea pidättele. Äkkiä hän herää unestaan ja ihmemaan kaaos on jäänyt taakse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti