sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Colombani: "Rakastaa, ei rakasta" (2002)

Iki-ihanan Andrey Tautoun rooli toisessa Latitia Colombanin elokuvassa "Rakastaa, ei rakasta" (2002) ei voisi paljon enempää poiketa siitä mikä se oli "Améliessa" (2001). Mutta niin hämmästyttävältä kuin se saattaa kuulostaakin, elokuvan lopussa mielisairaalan seinien sisältää kuoriutuu sama vanha Amélie. Olisikohan niin että nuorissa naisissa on jotain pohjimmiltaan psykopaattista ja kaikkia rajoja rikkovaa?

Angélique (Andrey Tautou) rakastuu itseään vanhempaan, 35-vuotiaaseen, naimisissa olevaan sydänlääkäriin Loïc Le Garreciin (Samuel Le Bihan).  - Elokuvan tarinassa on heti tässä kohdin katsojan mielikuvitusta ja kuvittelukykyä ravisteleva aukko. Katsoja ei saa tietää, millä tavoin, missä ja milloin Angélique rakastuu lääkäriinsä. Niin, eihän sillä oikeastaan ole väliä... Vai onko sittenkin, jos olisi halunnut välttää elokuvan tragediat.

Joka tapauksessa Angélique onnistuu muuttamaan lääkärin naapuriin elokuvan tarinankerronnan ajaksi. Hän huolehtii matkoilla olevien tuttaviensa talosta heidän poissaollessaan. Kaikki näyttää aluksi harmittomalta ja vilpittömältä - ja varmasti se sitä onkin. Sitten Angélique alkaa määrätietoisesti romuttaa Loïcin ja tämän vaimon Héloïsen (Sophie Guillemin) avioliittoa. Ilmeisesti hän ei ymmärrä tekevänsä kelleen mitään pahaa, minkä ohjaaja kyseenalaistaa aivan elokuvan lopussa.

     *     *     *

Loïc ei pitkään tiedä, kuka häneen ihastunut, korviaan myöten rakastunut, nainen - tai mies - on. Hän epäilee kaikkia lähellään olevia ihmisiä, potilaitaan ja henkilökuntaakin. Elokuvan alussa sydänlääkäri saa Angéliquelta punaisen ruusun syntympäpäivälahjaksi. Sen lisäksi Angélique on tehnyt suuren taulun miehestä, jonka Loïcin vastaanottoapulainen on sijoittanut työhuoneen seinälle. Mies on aivan pyörällä päästään. Ensimmäinen särö pariskunnan parisuhteeseen syntyy, kun Héloïse löytää taulun takaa onnittelutekstin.

Angélique eri tavoin osoittaa kiinnostusta mieheen kuitenkaan paljastamatta henkilöllisyyttään. Hän osoittautuu sosiaalisesti erittäin taitavaksi ihmisten manipuloijaksi, eikä tilanteessa olisi edes mitään pahaa, jos sydänlääkäri Loïc olisi pelissä täysin rinnoin mukana. Hän ei kuitenkaan pääse sisään Angéliquen, rakkauteensa täysin hurahtaneen ihmisen, maailmaan ennen kuin on jo aivan liian myöhäistä.

Kun Angélique ei lahjoilla ym. huomionosoituksilla saa rikottua Loïcin ja Héloïsen perheidylliä, hän turvautuu astetta kovempaan keinoon. Hän toimittaa kirjeessä Loïcille avaimen asuntoonsa, millä onkin toivottu vaikutus ja Héloïse vihdoin menettää uskonsa mieheensä. Tätä ennen Héloïse on jo saanut keskenmenon Angéliquen törmättyä skootterilla hänen autoonsa - ja paettua sitten paikalta. 

      *      *     *

Tilanne alkaa purkautua vasta kun rakkaudessaan epätoivoinen Angélique yrittää itsemurhaa kaasulla, ja kuinka ollakaan, naapurin lääkäri Loïc pelastaa hänet. Hän antaa sydänhierontaa ja tekohengitystä, mikä saa Angéliquen tietysti aivan ekstaasiin.

Vasta sairaalassa hoitaessaan nuorta naista lääkärimme vihdoin havahtuu keskustellessaan Angéliquen kanssa. Tämä käyttää ilmaisua, joka on lääkärille entuudestaan tuttu. Angélique oli käyttänyt samoja sanoja yhdessä monista kirjeistään. Samalla lääkäri tajuaa, että hänen saamansa avain onkin hänen naapurinsa avain - ja samalla tulee todistettua - että häneen pohjattomasti rakastunut nainen on Angélique.

Tilanne on todella absurdi, sillä oli vähällä, ettei lääkäri joutunut syytteeseen kahden ihmisen kuolemasta, menettänyt vaimoaan ja tietysti myös lääkärinammattiaan Angéliquen takia.

Lopulta ketään ei ilmeisesti syytetä mistään. Angéliquen käytös tulkitaan ainakin syyntakeettoman ihmisen teoiksi. Lääkäri tosin on lyönyt yhtä potilastaan, ja aiheuttanut välillisesti tämän kuoleman epäiltyään tätä häiritsijäkseen. Lisäksi miestään puolustanut Héloïse antaa väärän valan, mistä hän saattaa joutua edesvastuuseen.

     *     *     *

Elokuvan jälkeen jää miettimään, että on asioita ja tilanteita, joiden kohdalla juridinen käsittely on aika lailla mahdotonta. Sen sijaan se mitä on tapahtunut, täytyy setviä muilla tavoin, jotta ei rikota ihmisten oikeustajua. Laillisuus ja oikeus ovat tässäkin tapauksessa aivan eri asioita. Lait ovat ihmisten laatimia, mutta oikeuden ja kohtuuden kanssa sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti