tiistai 20. joulukuuta 2011

Furman & Ahola: "Palauta elämänilosi. Itsehoito-opas" (2011)

"Tämä itseapukirja on kirjoitettu sinulle, joka olet syystä tai toisesta onneton ja haluat palauttaa elämänilosi. Jos mielialaasi hallitsevat kielteiset tunteet kuten katkeruus, epätoivo ja ahdistus, voit kirjan tehtävien avulla korvata ne positiivisilla tunteilla kuten iloisuus, kiitollisuus ja tyytyväisyys. Kirjan tehtävät perustuvat ratkaisukeskeiseen psykoterapiaan." (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys
- Luo mielikuva siitä, että olet toipunut - Selitä mistä toipumisesi johtui - Näe toipumisesi muiden silmin - Hahmota toipunmisen askeleet - Analysoi edistymisesi - Pidä kirjaa ilonpilkahdyksista - Hae ratkaisuja menneisyydestä - Kuvittele viisaan ihmisen neuvo - Varaudu vaikeisiin päiviin - Ohita synkät ajatukset - Lataa akkusi - Mieti mitä olet oppinut - Paranna elämäsi laatua - Kiitä kannustajiasi - Aseta itsellesi tavoite - Auta jotakuta muuta - Ole yhteydessä luontoon - Harrasta liikuntaa - Kartoita voimavarasi ... - .. ja keksi miten voit hyödyntää niitä - Muuta suhtautumistasi toiseen ihmiseen - Voita katkeruuden tunteesi - Näe kärsimyksesi uudessa valossa - Sopeudu uuteen tilanteeseen - Ulkoista matala mielialasi

     *     *     *

Jokainen sisällysluettelon kohta sisältää: 1) tehtävän, 2) sen perustelun (psykologinen periaate johon perustuu), 3) sisäinen opas (kuvitteellinen keskustelu itsen kanssa tai ryhmässä) ja 4) tilaa omille vastauksille. Tehtävät perustuvat ratkaisukeskeiseen psykoterapiaan.

     *     *    *

Että mikä elämänilon voi viedä, mihin itsehoitoa voi kokeilla? Lyhyesti erilaiset vastoinkäymiset elämässä, mitkä aiheuttavat ahdistusta, pelkoja, masennusta ym.

    *      *     *

Aluksi luodaan mielikuva itsestä jossain hamassa tulevaisuudessa, kun elämänilo on palannut. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että olen sen verran masentunut, että jo tämä ensimmäinen askel tuntuu mahdottomalta, mutta liikkeelle voi lähteä jostain muustakin kohtaa. - Vastauksen kohdalle jää siis pelkkää tyhjää.

Harppaan kohtaan kolme: näe toipumisesi muiden silmin. Sisäisenä oppaana on dialogi, jossa kaksi henkilöä keskustelee minusta. Ei näytä hyvältä. En pysty kuvittelemaan ketään kahta henkilöä keskustelemassa minusta. - Tämänkin vastauksen kohdalle - tyhjää. (Huonolta näyttää)

Neljäs tehtävä saattaa onnistua. Hahmota toipumisesi askeleet. "Kuvittele että huomisiltana vointisi on aavistuksen verran parempi." Sen sentään voin kuvitella, mutta toteutuuko se, siitä en ole ollenkaan varma. En usko ihmeisiin, vaikka tämä ihme ei ole kovin ihmeellinen asia. Joskus on elämä pienen pienistä asioista kiinni. Pienemmistä kuin uskoisikaan.

     *     *     *

Opas vaikuttaa käyttökelpoiselta, mutta kovin masentuneelle tätä ei tietysti voi suositella. Ihmisellä täytyy olla voimia saada itsensä edes hieman liikkeelle, jos ei muuta niin konttaamalla.

Ehkä tällaisen lyhytterapia-ajattelun suurin pullonkaula on sen yksilökeskeisyys ja kuvitelma, että ihminen pystyy vaikuttamaan kaikkiin, ulkoisiin asioihin. Ehkä niin onkin. Nyt en siihen kuitenkaan usko. Ehkä huomenna on toisin. Ehkä huomenna tapahtuu pieni ihme.

      *     *     *

Viimeinen tehtävä kehottaa ulkoistamaan mielialan. Kuulostaa hyvältä. Vaikka ihminen tietää, että ongelma on hänessä itsessään, tilannetta voi helpottaa, ja sitä voi käsitellä helpommin, kun kuvittelee, että aiheuttaja on jokin ulkopuolinen. - Siis joskus voi esimerkiksi tietoisesti heittäytyä uhriksi ja hetken aikaa pyöriskellä itsesäälissä. Tähän tilaan ei kuitenkaan ole tervettä jäädä kovin pitkäksi aikaa. Ja on ymmärrettävä, että kyse on vain ajatusleikistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti