keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Gide: "Naisten koulu" [1929]

Ranskalaisen modernistin André Giden "Naisten koulu" (suom.1945) on yksi harvoista romaaneista, joita häneltä on suomennettu. Nimi viitannee toiseen tunnettuun teokseen eli Molièren "Naisten koulu" [1662] - näytelmään, jossa Molière suomii aikansa sovinisteja.

     *     *     *

Sisällys
I Naisten koulu (Évelinen päiväkirja)
II Epilogi (Éveline 20 vuotta myöhemmin)
III Robert (Aviomies Robert kommentoi päiväkirjaa)

     *     *     *

Giden pienoisromaani "Naisten koulu" [1929] on todella hieno, eikä Ilta Larvan käännös ole lainkaan hassumpi. Kirja on porvarillinen parisuhdedraama, jonka päähenkilöinä ovat Éveline ja Robert.

Pari kohtaa toisensa vuonna 1894 Firenzessä, jossa Éveline on isänsä kanssa ja Robert yksin  viettämässä lomaa. Robert on nuori juristi ja Évelinen on hänen perheensä kouluttanut taiteilijaksi konservatoriossa. Robert alkaa piirittää Évelineä ja he menevät salaa isältä kihloihin ja hetken päästä naimisiin. 

Avioliiton jälkeen Robert osoittautuu aika lailla toisenlaiseksi kuin mitä Éveline oli kuvitellut. Alkuaika on jokseenkin onnellista aikaa. Sitten tahti muuttuu. Ylenpalttinen huomio nuoreen vaimoon muuttuu välinpitämättömyydeksi. Robertia kiinnostaa vain hänen asemansa, kuuluisat tuttavuudet ja aineellinen hyvinvointi. 

Suhde ajautuu lähes karille Robertin huijattua Évelinen isää ja kahta ystäväänsä sijoittamaan rahansa kustannusliikkeeseen, joka menee pian vararikkoon. Robert ei ota vastuuta tapahtumasta. Se mikä on tapahtunut on tapahtunut. Jumalan tahdosta.

     *     *      *

Pariskunta saa kaksi lasta, tytön Genevièven ja pojan Gustavin. Gustavin roolimallina on hänen isänsä, tytär ottaa oppia äidistään. Tyttärensä kapinallisuuden kautta Éveline vähitellen näkee oman asemansa kurjuuden, ja alkaa suunnitella lopullista eroa miehestään Robertista. Samaan syssyyn hän luopuu myös katolisesta uskosta ja sen rituaaleista, joita ei koe omikseen. Éveline pitää kuoleman lopullisuutta lohdullisempana kuin kauheaa ajatusta, että hän joutuisi vielä kuoleman jälkeenkin kohtaamaan Robertin. Jo Évelinen isä oli ottanut etäisyyttä kristinuskon ajatusmaailmaan, vaikkakin kuului kirkkoon.  

     *     *     *

Avioero 1910-luvulla katolisessa maassa ei ole mikään helppo juttu, eikä siihen Évelinen elinaikana päädytäkään. Évelinelle riittää jo se, että hän pääsee eroon miehestään. Ensimmäisen maailmansodan lopulla hän lähtee Chatellerault'n kaupunkiin sairaalaan vapaaehtoiseksi työntekijäksi, paikkaan, joka on lähellä rintamaa. Sairaalassa hän sairastuu ilmeisesti Espanjan tautiin, ja hän kuolee kotonaan absurdin katolisen näytelmän, moraliteetin jälkeen. Robert tuomitsee vaimonsa kadotukseen, ja menee tämän kuoleman jälkeen uusiin naimisiin.

Robert kuvaa tekopyhästi rakkauttaan vaimoonsa tämän viimeisinä hetkinä näin: "Juuri Évelinen sieluun oli sieluni ihastunut, siihen se oli liittynyt purkamattomin sitein. Mutta mikä hirvittävä kidutus nähdä sen, josta on tehnyt toverinsa, vaimonsa, iankaikkisiksi ajoiksi vajoavan erhetyksen yöhön, ja päivä päivältä yhä enemmän." 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti